Demokratiamme on yliarvostettu itseisarvo
Otsikon perusteella saatatte ehkä luulla, että kannattaisin diktatuuria tai etten ymmärtäisi demokratian olevan puutteellinen muiden vielä puutteellisempien järjestelmien joukossa. Joku saattaa myös luulla, että olen innostunut Winston Churchillin kommentista "Paras argumentti demokratiaa vastaan on 5 minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa", jonka allekirjoitan. Näkökulmani on ennen kaikkea se, että demokratiaa on erilaista, eikä sen missään tapauksessa kuulu olla muuta kuin pelkkä väline.
Luin äskettäin erään tuoreen kirjoituksen, joka ylisti tasapuolisesti vaalityöntekijöitä kansanvallan "sankareina". Tekstistä sai kuvan, että demokratia ja kaikki kansalaistoiminta sen ympärillä olisi arvokas päämäärä itsessään. Mainittu ajattelutapa on hälyttävä esimerkki länsimaisen arvomaailman rappiosta. Uuden länsimaisen ajattelun syntyaikoina 1700-luvun lopulla demokratia ei tarkoittanut nykyistä enemmistön mielivaltaa, vaan perustuslaillista vapauden turvaamista. Demokratia oli väline, ja vapaus päämäärä. Ihanteena oli tarjota ihmisille paljon nykyistä enemmän vapauksia, joihin muilla ei ollut oikeutta puuttua edes kansanenemmistöllä.
Käytännössä alkuperäinen perustuslaillinen demokratia toimi niin, että jos halusit pyörittää ravintolaa, sinulla oli oikeus sallia asiakkaiden polttaa sisätiloissa. Jos halusit kirjoitella anonyymisti keskustelupalstoille tai esittää kiistanalaisia mielipiteitä, tämän oikeuden rajoittaminen demokraattisesti ei tullut kysymykseenkään. Se oli ainoastaan palveluntarjoajan harkinnan varassa. Suomessa ei valitettavasti koskaan keskustella siitä, mistä asioista kansanenemmistöllä tulisi ylipäätään olla oikeus päättää yksilöiden puolesta. Demokratiasta on tullut vain kaunis sana, joka ei enää tarkoita mitään (hyvää).
Vaaleissa ei itsessään ole mitään muuta hienoa kuin kaunis ajatus yhteiskunnan muuttamisesta. Oikeastaan suosikkiehdokaskin on vain pelkkä väline. Kaikki siihen liittyvä kampanjatyö, kuten ohikulkijoiden syöttäminen ja juottaminen vaaliteltalla äänten toivossa on vain kauaskantoista tarkoituksenmukaista toimintaa. Älkää ymmärtäkö tätä väärin kritiikiksi demokraattiseen toimintaan osallistuville. Kaikki hyvää kuin huonoakin kehitystä vaativat ihmiset ovat tavallaan joutuneet sopeutumaan vallitsevaan valtiojohtoiseen järjestelmään pyrkiessään tavoitteisiinsa.
Paisunut poliittinen koneisto ja vaalityö ovat vain esimerkki yhteiskunnallisten resurssien haaskaamisesta. Ne eivät tuota yhteiskuntaan mitään arvoa itsessään, eikä niitä siksi voi pitää yhtäläisesti arvostettavana. Itse arvostan vain niitä vaalityöläisiä, jotka tekevät työtä markkinatalouden ja yksilönvapauden edistämiseksi. Muut ovat aivan turhia, ja jopa vaarallisia. Vaaleihin ja politiikkaan, siis valtiollisen ylivallan havitteluun palaa suunnattomasti rahaa. Koska valtio rajoittaa ihmisiä ja vie heiltä rahaa päättääkseen uudelleenjaosta enemmistön mielivallalla, yksityisten ihmisten täytyy jo omien etujensa tähden uhrata varoja politiikkaan - itsensä puolustamiseksi. Lisäksi poliittista koneistoa ja valtiojohtoisuutta pidetään yllä veronmaksajien rahoilla. Kaikki nämä resurssit ovat pois oikeasti lisäarvoa tuottavasta toiminnasta, tutkimuksesta, hyväntekeväisyydestä ja tuotannosta.
Jos liberaalissa valtiossa ihmisillä olisi niin paljon valtaa omasta elämästään, ettei valtio voisi tarjota sääntelevällä lainsäädännöllään etuoikeuksia, saattaisi kiinnostus ja energia poliittiseen vaikuttamiseenkin ohjautua yhä enemmän "oikeaan" elämään ja arkisempiin ongelmiin.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Lisäksi...
Äänestäminen on yliarvostettua. En ymmärrä tasapuolista äänestämiseen kannustamista. Mitä lisäarvoa korkeampi äänestysprosentti tuo? Naurettavinta on pitää äänestämistä itsessään hienona ja kunniakkaana kansalaisvelvollisuutena. Äänestämällä valitaan vain vähiten huono vaihtoehto. Todelliset vaikuttajat toimivat vaalien välisenä aikana sisältökysymysten parissa.
Vaikka nykymallissa olisikin väärin kieltää joitain ihmisiä äänestämästä, onko mitään rumempaa kuin äänestäjä antamassa äänensä ehdokkaalle fiilispohjalta. Vaaleissa on kyse politiikasta, eikä ehdokkaan ulkonäöstä tai persoonasta. Esim. itse voisin äänestää Hannibal Lecterin kaltaisen "paskan tyypin" päättämään asioistani, mikäli he olisivat mielipiteiltään ja taidoiltaan sopivia. Näin tekisi jokainen harvinainen rationaalinen äänestäjä. Jos äänestämässä kävisivät vain asioista kiinnostuneet ja perustelukykyiset ihmiset, valinnat perustuisivat enemmän harkintaan kuin harkitsemattomuuteen.
Äärioikeistolaiseksihan ihminen leimataan jos esittää pienintäkään kritiikkiä tätä sirkusdemokratiaa, parlamentarismia vastaan.
Voisivatko ihmiset kuvitella elävänsä ilman holhousvaltiota?
VIRKAMIEHET VALITTAVA VAALEILLA!
"Voisivatko ihmiset kuvitella elävänsä ilman holhousvaltiota? "
Tässä se ongelma. Asiaa joutuu kuvittelemaan, mutta koskapa päästäisin holhouksesta vapauteen. Vapaa kansa vapaassa maassa, ehkä utopioista suurin. Toki sen verran houkutteleva, että sen eteen kannattaa tehdä työtä.
Valistunut itsevaltius olisi varmaankin nykyisenlaista demokratiaa parempi järjestelmä. Huonokaan itsevaltias ei voisi olla paljoa nykyhallitusta vahingollisempi.
Paradoksaalisesti demokratia on johtanut tilanteeseen, jossa kansalaisvapaudet kaventuvat kaventumistaan. Ei vähiten siksi, että ihmisten varallisuutta ollaan takavarikoimassa kiihyvään tahtiin useita sukupolvia eteenpäin. Taloudellinen liikkumavara on tärkeä osa vapautta.
Valistuneita itsevaltiaita on maailman sivu käyty pommittamassa demokratian nimissä. Valitettavasti, näin on, eli vaikka löytäisimme valaistuneen itsevaltiaan joku vallitsevista demokratioista tuomitsisi sen huonona ja viskoisi pommeja päällemme, kunnes palaisimme ruotuun.
Miten ehdottaisit että järjestelmää muutettaisiin? Demokratian ongelmat ovat yleisesti tiedossa, mutta aika vähän on esitetty toimivia korjausehdotuksia.
Perustuslain vahvistaminen ja sääntelyn säänteleminen. Toisin sanoen perustuslakiin täytyisi asettaa enemmän selviä rajoja niihin asioihin, joihin lainsäädäntö voi puuttua. Nykyinen perustuslaki on aika vessapaperia, eikä sitä kehtaa edes kutsua perustuslaiksi.
Olen taipuvainen olemaan kanssasi ainakin osittain samaa mieltä.
Etenkin yksilön vapautta koskevien pointtiesi osalta.
Tosin, tunnut kytkevän tuon osan ajatuksistasi (rajattomaan?) taloudelliseen vapauteen?
Tuossa on sellainen pulma, että silloin siirtyisimme käytännössä rahan vallan aikaan, siis sellaiseen, jossa raha olisi tosiasiallisesti myös poliittisen vallan suvereeni käyttäjä.
Eiku hetkonen... sehän on sitä jo nyt, melko suuressa määrin...
Ymmärtänet kuitenkin pointin?
Raha on hyvä renki, mutta isäntänä ehkä jopa huonompi kuin poliitikot...
Suosittelen sinua lukemaan kirjoitukseni siitä, mitä liberaalissa markkinataloudessa rahanvalta tarkoittaa. http://thomastaussi.blogspot.com/2011/07/syrjayttaisiko-vapaa-markkinata...
Kyse ei ole siitä, että eurolla voisi äänestää lainsäädännöstä. Eurolla äänestetään ainoastaan siitä, mitä vapaiden tuottajien kannattaisi tuottaa. Mitä vikaa siinä on?
Nuorten libertaarien kirjoituksista välittyy vahva vaikutelma ohuesta historian ja poliittisen filosofian tuntemuksesta. Esitetään ikäänkuin uutena ajatuksia, joiden käytäntöön soveltamisesta ihmiskunnalla on jo runsaasti kokemusta.
Itse olen perehtynyt omatoimisesti poliittiseen filosofiaan ja taloustieteeseen sen verran, että koen itseni oikeutetuksi sanomaan sanottavani. Jos herralla on esittää täydennystä mahdolliseen puutteeseen tekstissä, kuulisin mielelläni.
Kaduttaa jo tuo em. heittoni, koska tapanani ei ole sortua henkilöön kohdistuvaan arvosteluun. Pahoitteluni.
Tämä ei poista lukuisista blogeista saamaani vaikutelmaa, että herkimmin libertarismin lippua heiluttavat nuoret, omaan menestykseensä uskovat mieshenkilöt, jotka tulevat turvatuista oloista (kuten itse). Mielipiteillä on tapana pehmentyä iän myötä. Hyvinvointivaltion palvelut näyttäytyvät eri perspektiivissä esim. siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy. Mutta tämä ei ole häpeäksi. Nuorilla saa olla ihanteita. Ilman niitä maailma ei kehity.
Kritiikkini kärki on siinä, että ihmiskunnalla on enemmän kokemusta vapausoikeuksia korostavista yhteiskuntajärjestyksistä kuin moni haluaa muistaa. 1800-luvun liberaaliin oikeusvaltioon verrattuna hyvinvointivaltio on onnistunut tuottamaan moninkertaisen hyvinvoinnin. Olemme tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion koneisto alkaa kaivata huoltoa. En usko, että vastauksia tulevaisuuden haasteisiin kannattaa etsiä menneiltä vuosisadoilta.
Mutta menneiden vuosisatojen kokemus on arvokas vertailukohta. Uskon, että Hayek ja Friedman ovat jo tuttuja. Fiksu ihminen testaa omaa ajatteluaan painimalla myös vastapuolen edustajien kanssa. Suosittelen esim. Galbraithin tuotantoa ja Polanyin klassikkoa Great Transformation. Max Weber on must. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria haastaa perinteisen utilitarismin. Ja tuleva ekonomisti lukee tarkkaan The wealth of nationin. Erityisesti sen kohdan, jossa Smith muistuttaa täysin vapaiden markkinoiden kohtuumman kovista vaikutuksista vähäosaisimmille.
PS. väitteessä, että demokratia pn yliarvostettu, on pelottavia kaikuja Carl Schmittin ajattelusta.
"Kritiikkini kärki on siinä, että ihmiskunnalla on enemmän kokemusta vapausoikeuksia korostavista yhteiskuntajärjestyksistä kuin moni haluaa muistaa. 1800-luvun liberaaliin oikeusvaltioon verrattuna hyvinvointivaltio on onnistunut tuottamaan moninkertaisen hyvinvoinnin. Olemme tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion koneisto alkaa kaivata huoltoa. En usko, että vastauksia tulevaisuuden haasteisiin kannattaa etsiä menneiltä vuosisadoilta."
Analysoit asioita vielä turhan pinnallisesti. Elintaso oli 1800-luvulla koko maailmassa alhainen. Silti markkinatalousmaat erottuivat edelläkävijöinä. Nykyään elintaso on korkeampi yleisesti koko maailmassa, ja vieläkin taloudellinen vapaus korreloi elintason kanssa. Siitä huolimatta pidän tätäkin turhan yksinkertaisena ja pinnallisena analyysina, joka tyydyttäisi ainoastaan epärehellisiä markkinatalouden puolustajia. Täytyy mennä syvemmälle niihin syy- ja seuraussuhteisiin, mitkä saavat aikaan elintason kasvua, luottamusta, ylijäämää, tuotantoketjujen pidentymistä ja sujuvaa informaation kulkemista. Miten hyvinvointivaltio liittyy näihin asioihin, jotka on taloustieteellisesti tunnustettu talouskasvun lähteiksi? Hyvinvointivaltio jakaa ainoastaan uudelleen resursseja, kohdistaa niitä vastentahtoisesti jättäen vain arvailun varaan sen, mihin ne spontaanisti ohjautuisivat.
"Mutta menneiden vuosisatojen kokemus on arvokas vertailukohta. Uskon, että Hayek ja Friedman ovat jo tuttuja. Fiksu ihminen testaa omaa ajatteluaan painimalla myös vastapuolen edustajien kanssa. Suosittelen esim. Galbraithin tuotantoa ja Polanyin klassikkoa Great Transformation. Max Weber on must. Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria haastaa perinteisen utilitarismin. Ja tuleva ekonomisti lukee tarkkaan The wealth of nationin. Erityisesti sen kohdan, jossa Smith muistuttaa täysin vapaiden markkinoiden kohtuumman kovista vaikutuksista vähäosaisimmille."
Olen tutustunut kaikkiin mainitsemiisi vaihtoehtoteoreetikkoihin aikaisemmin muutamien heistä ja heidän teorioistaan kertovien kattavien referaattien kautta. En kuvailisi heitä esim. Hayekiin tai Misesiin verrattaviksi kuvaaviksi taloustieteilijöiksi, vaan pikemminkin normatiivisiksi sosiologeiksi ja historioitsijoiksi. Ainakin Galbraithilla oli hyvin moralistinen ote mm. suhtautuessaan markkinatalouden tuotoksiin "turhakkeina", mikä on vastoin arvovapaata tiedettä. Polanyin diskurssi taloudesta on aivan eri laatua kuin taloustieteessä. Polanyille talous ei ole universeaalia ihmisen toimintaa, vaan tietyllä ajanjaksolle ilmenevä kulttuurin kategoria. En väitä, että nämä käsitykset sulkisivat toisensa pois. Niistä keskusteleminen vain vaatii sosiologian, historian ja taloustieteen erojen ymmärtämistä. Suuri uhka voikin olla niiden pinnallisten akateemikkojen joukko, joka lähtee uhkarohkealle ristiretkelle taloustieteen maailmaan pelkän sosiologian eväin.
"PS. väitteessä, että demokratia pn yliarvostettu, on pelottavia kaikuja Carl Schmittin ajattelusta."
Minusta tässä ei ole mitään pelottavaa väkivaltaisessa mielessä. Voin perustella. Minusta on paljon sivistyneempää ja pasifistisempaa pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnan pikkuseikkoihin omalla esimerkillään ja kansalaisyhteiskunnan keinoin kuin yrittämällä tehdä omista ihanteista demokratian kautta sääntöä vieden muilta vapauden sanoutua niistä oikeasti irti muutenkin kuin yrittämällä vastustaa enemmistön ylivaltaa. Ihmiset, jotka pitävät demokraattista äänioikeutta riittävänä keinona puolustautua kukkahattutätien ja demareiden vapaudenrajoitushimoilta ovat itsekin heidän kaltaisiaan ihmisiä halveksuvia kontrollifriikkejä.
Pekan kommentti on hieman tyly. ;)
Jostainhan se kelaaminen itse kunkin on pitänyt aloittaa... positiivista on ainakin se, että jotkut nuoretkin sen äköjään _aloittavat, eivätkä jää vaan sohvanpohjalle katsomaan apaattisina telkkua ja juomaan olutta...
Lisäksi Peter on väärässä. Olen lukenut monta Thomaksen kirjoittamaa artikkelia ja aina Thomas analysoi asioita juurta jaksain eli hyvin perusteellisesti ja perehtyneesti.
Toisinaan minusta tuntuu jopa siltä kuin Thomas olisi jo professorin tasoa ja hän olisi kykenevä opettamaan muita. Vaikka Thomas ei tosiaankaan ole iällä pilattu :)
Olen miettinyt että mitähän Thomas on esim. 10 vuoden päästä, kolmekymppisenä jos on jo nyt näin fiksu...
Anna-Leena, analyyttisyytesi on samaa luokkaa kuin Uuden Suomen kommarihuutelijoilla. Olet lyönyt lukkoon sen, mihin haluat uskoa, vaikka törmäisit mihin perusteluihin. Sinun kanssasi toisinajattelijat ovat väistämättä väärässä ja tunnet aggressiota heitä kohtaan.
Osaatko edelleenkään pohjustaa filosofisesti, mistä omistus saa alkunsa, miten se siirtyy yhdeltä toiselle ja osaatko analysoida esim. Suomen maan ja kaiken sen päällä olevan irtaimiston legitiimisyyden niiden tämän hetkisillä hallussapitäjillä?
Et ota huomioon ihmisen taipumusta ahneuteen, ja sitä kautta markkinoiden taipumusta muodostaa monopoleja, jolloin se liberaalius onkin sitten jo tipotiessään.
En ole mikään taloustieteilijä, pelkkä maallikko vaan.
Mutta olen joskus kelaillut, että äärimmäisen liberalistinen markkinatalous johtaisi luultavasti ennen pitkää samaan lopputulemaan kuin kommunismi; talouden totaaliseen tehottomuuteen ja tuhoavuuteen, kun määräävään asemaan päässeet yritykset, tai suoremmin sanoen, niiden vallankahvassa roikkuvat ihmiset, vaanisivat mustasukkaisesti 'markkinoitaan' - ja vapauttaan - rahojensa voimalla...
Ilmiö on nähtävissä nytkin, vaikka meillä onkin ns. poliittinen kontrolli *estämässä* liian suurien toimijoiden syntymistä.... ei ole onnistunut kovin hyvin, kun esim. tämän päivän pankkimaailmaa (tai vaikka tietsikoiden käyttöjärjestelmätilannetta...) katsoo.
Jokin on pahasti pielessä, mutta puhdas markkinaliberalismi ei näitä ongelmia ratkaise.
Tunnustan, etten ole vielä keksinyt, mikä sitten ratkaisisi, mutta eipä sitä valitettavasti vielä ole keksinyt kai kukaan muukaan.
Mistä markkinoilla toimivat yritykset saavat tulonsa? Asiakkailta. Miten markkinoilla voi syntyä monopoli? Sillä tavalla, että yritys toimii olosuhteisiin nähden tehokkaasti asiakkaiden mielestä. Jos yritys alkaa käyttämään valta-asemaansa väärin johonkin muuhun kuin asiakkaiden palvelemiseen, avautuu aina pelivaraa uusille kilpailijoille.
Mitä vikaa tietokoneiden käyttöjärjestelmämarkkinoissa? Valtioiden myöntämät patentit ja niillä saavutettu kilpailuetu?
Mitä vikaa pankkimaailmassa? Se, että valuutta on julkista, valtion omaa monopolirahaa. Yksityistä rahaa ei ole käytössä laajalti.
Homman nimi on se, että markkinataloudelle ei ole annettu mahdollisuutta toimia terveesti. Siihen on sovellettu sääntelyä olennaisissa asioissa, jotka eivät vielä edes liity olennaisiin sosiaalivaltion tehtäviin. Kun markkinoiden annetaan toimia osittain, epäanalyyttinen enemmistö ihmisistä ei tutki syitä ja seurauksia, vaan pintapuolisia tapahtumia. Yksinkertainen johtopäätös on, että markkinatalous on liian vapaata, ja sitä pitää säädellä lisää. Kun ongelmat eivät häviä, ei edes ymmärretä miettiä uudestaan, vaan automaattisesti vaaditaan lisää sääntelyä. Tätä on jatkunut maailmassa sata vuotta. Julkisen sektorin koko monissa länsimaissa on suunnilleen moninkertaistanut itsensä.
Etenkään runsaasti pääomaa vaativilla toimialoilla kilpailua on _hyvin vaikea saada aikaan, vaikka kysyntää olisi ns. roppakaupalla.
Suosittelisin sinulle myös sosiaalipolitiikan historian lukemista. Se on hirvittävän tylsää, myönnän, mutta voinee antaa ainakin yhden uuden perspektiivin ajattelun syvällistämiseksi.
Samoin kuin myös 1800-luvun talous- ja sosiaalihistoria; silloin nykyisen kaltaista sääntelyä ei vielä ollut, valistuneita yksinvaltiaita sen sijaan sitäkin enemmän...
Olen lukenut 1800-luvun historiaa. Historiaa luettaessa täytyy pitää eri tieteiden antamat realiteetit mielessä. Varsinkin poliittisessa mielessä talouden. Sääntely ei tuota lisää vaurautta. Sääntelyllä voidaan ainoastaan siirtää resursseja, mutta ei itsessään luoda uutta. Kysymys on hieman sama kuin lapsityövoiman tai minimipalkankin kohdalla. Useimmat ihmiset syyllistyvät ajatteluvirheeseen.
Jos köyhälle kehitysmaan ihmiselle tarjoaisi mahdollisuuden mennä tehtaaseen mielestämme pienellä palkalla, sitä pidetään usein moraalittomana verrattuna siihen, että jättäisimme kehitysmaiden ihmiset oman onnensa nojaan vielä köyhempään tilaan. Yhtä lailla syy, miksi työtä tekevät ihmiset ovat vaurastuneet ja päässeet nauttimaan oivalluksista ympärillään ei ole sääntelyssä tai ammattiliitoissa. Se on tuotantoketjun pidentymisessä ja pääoman saatavuudessa, joka vaatii tietynlaista pääoman kasautumista, säästämistä ja ylijäämää kädestä suuhun -elämän sijaan.
Minusta 1800-luvulta lähteneet kansalaisyhteiskunnan liikkeet olivat oiva esimerkki siitä, miten ihmiset eivät jää vain itkemään ja makailemaan sohvalleen, vaan toimivat itse omalla panostuksellaan edistääkseen asioitaan. 1800-luvulla, jolloin elintaso oli vain jokunen prosentti nykyisestä, ihmiset osallistuivat mm. vapaapalokuntatoimintaan ja hyväntekeväisyyteen. Vikaan mentiin siinä vaiheessa, kun tämä sotkettiin politiikkaan.
Sopii miettiä, mihin pelkästä vapaasta kansalaisyhteiskunnasta olisi nykyisellä n. 15-kertaisella elintasolla, mikäli valtio ei olisi syrjäyttänyt sitä.
Thomas, sorrut kyllä nyt romantisoimaan mennyttä ja dissaamaan ne saavutukset, joita ei olisi koskaan syntynyt ilman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden idean ulottamista yhteiskunnalliselle tasolle.
Mekin olisimme edelleen kehitysmaan tasolla elintasoltamme, ellei tuloja, ja etenkin resursseja, mm. koulutusta, olisi alettu jakaa hiukan oikeudenmukaisemmin kuin ne jakautuisivat ns. 'luonnostaan'.
En valitettavasti ehdi nyt kirjoitella enempää, koska vaikka demokratiamme onkin vajavainen, käyn silti tässä välissä piirtämässä yhden numeron yhteen lappuseen... ;)
En väitä, etteikö sosiaalisella oikeudenmukaisuudella olisi saavutuksia. Idea oli lähinnä se, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus on moraalinen ihmisestä lähtevä hyve. Jos valtio ottaa tehtäväkseen edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta rajoittamalla, verottamalla ja kieltämällä, kyse ei ole enää mistään moraalista, vaan pakottamisesta. Jos ihmiset oikeasti kannattavat sosiaalista oikeudenmukaisuutta, heitä ei tarvitse pakottaa. Joko me uskomme, että yhteiskunta voi kehittyä oikeudenmukaisen moraalin TAI vastentahtoisen pakottamisen ansiosta. Vain toisen voi valita, sillä moraalista toimintaa ei ole ilman valinnanvapautta.
Mielestäni Libertaristit unohtavat aina,että esim Suomessa ollaan yhteisesti ja demokraattisesti päätetty näitä asioita. Kansa on halunnut tehdä asioita tietyllä tavalla..ajassa on ollut jokin ilmiö mikä on aiheuttanut tämän.
Jos sääntöjä olisi ollut ihmisten mielestä liikaa niin ne oltaisiin poistettu ja eikä nähty edes asiaksi laittaa sääntöjä. Miksiköhän näin sitten ei ole aikanaan tapahtunut.. Onko kenties ollut se puoli kansasta joka on joutunut kärsimään noussut vastarintaan,että "ei tämä näin voi mennä" ?
Ymmärrän tietysti kauniit ajatukset,mutta todellisena vaarana on feodalismiin päätyminen.Porvarilliset aivot tietysti tätä haluaa ja pitää oikeudenmukaisena. Pois silloin libertaariset ajatukset.
Toinen on näkeminen tässä ajassa..aivan kuin se unohdettaisiin täysin ja nähdään vain miten kirjoissa on lukenut asioista,siis kirjoissa jotka ovat vanhoja kuin taivas. Jos nyt avaisimme kaikki vapaaksi niin ei sitä hurraa-huuto kauaa kestäisi..tämä on vain realismia. Katsokaa ympärille ja miettikää kuka alkaisi ensimmäiseksi huolehtimaan esim. saastuttamisesta ? Nytkin se on kuin kirosana ja pidetään sitä markkinataloudelle vaarallisena. Markkinatalous itseasiassa koitti itse tätä ratkaista,mutta sehän oli yllätys,yllätys täysin susi ratkaisuksi..
Kaikkia ongelmia ei voi korjata samalla tapaa millä ne on aiheutettu,vaikka ratkaisu aina löytyisikin samasta asiasta.
Katsottuani Pasi Matilaisen videon väkivallasta niin ymmärrän kyllä liberaalien/libertaristien ajatuksen.. ja pitkälti jopa samaa mieltä,pienellä erolla.
Mainitset ainoana esimerkkinä valtion interventioiden tarpeellisuudesta saastuttamisen estämisen. Sinunkin täytyy myöntää se, että vaikka puuttuisimmekin saastuttamiseen valtiollisesti, niin ei se vaadi kaikkea sitä muuta rajoittamista ympärilleen, mitä mm. libertaarit eniten vastustavat. Ja usein melko harvat saastuttamistapaukset oikeasti vaativat väistämättä valtion väliintuloja. Suoran haitan aiheuttaminen muille on sitä paitsi liberalismin vastaista.
Kuten kirjoitin,Matilaisesta. Olen pitkälti samoilla ajatuksilla pienillä eroilla.
Tiedostan kuitenkin,että on suuria asioita olemassa missä yksilön toimet eivät riitä ja siinä pitää yhteispelillä toimia tai lopetamme kaikki toimintamme. Sitä voi sitten ihan hiljaa mielessänsä pähkäillä kumpi on kannattavaa.
ja noista suurista asioista tulee keskustella tieteellisesti eikä fiilispohjalta
Demokratia toimisi paljon paremmin jos sitä olisi enemmän ja lähempänä kutakin päätettävää asiaa, ja jos useammat ihmiset ymmärtäisivät, että kaikki asiat eivät kuulu kaikille.
Se mitä minä teen asunnossani ei kuulu naapureille, kaupunginvaltuustolle eikä hallitukselle. Jos ryhdyn joka päivä metelöimään sietämättömästi, silloin se kuuluu jo naapureilleni. Jos sytyttelen tulipaloja, se alkaa kuulua myös kuntatasolle, ainakin lähimmälle poliisiasemalle. Demokratian pahin vihollinen on terveen järjen käytön rapautuminen.
Demokratian syvin olemus on ehkä sulla vielä vähän hakusessa. Demokratia a) hyödyntää massojen viisautta, b) legitimoi vallankäyttö eli estää kumouksia, terrorismia ja sen sellaista ja c) on tosiaan parempi kuin mikään muu tunnettu systeemi. Pyrkimys korkeaan äänestysprosenttiin on hieno juttu, koska yksittäisen äänestäjän äänellä ei ole valtiollisissa vaaleissa merkitystä. Siksi jokaisen kannattaa jättää äänestämättä, ja se tuhoaisi demokratian. Äänestyksen tärkeyttä korostava eetos on siksi paikallaan ja ihailtavaa.
Minulle jäi hieman epäselväksi, oliko kirjoituksesi trolli vai totinen, mutta siinä toivossa, että tarkoitat sanomaasi, voisin vastata siihen:
Pointtisi kuulostavat siltä kuin ne olisi kopioitu valtiotieteellisestä oppikirjasta.
a) Miten demokratia hyödyntää massojen viisautta paremmin kuin laajempi yksilönvapaus ja markkinat? Demokratiahan juuri syrjäyttää viisautta viedessään oikeuden vaihtoehtoisiin toimintatapoihin?
b) Miten yksilönvapauden rajoittaminen estää kumouksia ja terrorismia yhtään sen enempää kuin perustuslaillinen liberaali tasavalta, jonka valtiotason ydintehtäviin kuuluu oikeuslaitos, maanpuolustus ja poliisi? Muista asioista voisi päättää paikallisemmin tarjoten vaihtoehtoja äänestää esim. jaloillaan vielä saman kieli- ja kulttuurialueen sisällä.
c) Miten raju yksilönvapauden rajoittaminen on parempi kuin vapaampi demokratia?
Et varmaan käsittänyt kirjoitustani kuten tarkoitin. Ideana oli, että asioita, joita päätetään demokraattisesti vähemmistöjä alistamalla, tulisi olla mahdollisimman vähän. Valtiojohtoinen demokratiamme johtaa suurempiin intressiristiriitoihin kuin hajautetumpi ja vapaampi demokratia.
Tärkeitä kysymyksiä nostat, Thomas, käsittelyyn, mutta yritätkö kieltää esim. Suomen valtion legitiimiyden? Eikö Suomen valtiolla muka ole sinusta oikeutta rajoittaa lainsäätäjänä kansalaisten toimintaa? On eri kysymys, että onko jollakin oikeus, ja sillä, mikä tuottaa joistakin arvoista tarkasteltuna parhaan lopputuloksen.
Jos maailmassa olisi vielä neitseellistä maata, sinä voisit matkustaa sinne ja vallata palan maata itsellesi. Olisit valloituksesi jälkeen maapalasi omistaja ja koska olisit maapalasi omistaja, määräisit myös yksipuolisesti säännöt eli lait maallasi, joita muiden tulisi kunnioittaa. Jossain vaiheessa joku voisi haluta muuttaa sinun maillesi alustalaiseksi, vaikkapa vapaamman elinkeinon harjoittamisen toivossa. Jos tuo henkilö tulisi maillesi, hän joutuisi alistumaan sinun yksipuolisen lainsäädäntösi alle, joka tarkoittaa sitä, että sinulla on oikeus esim. verottaa ja laeilla rajoittaa alustalaisen toimintaa sinun omistamallasi maalla. Alustalainen voisi omistaa toisen maassa vain itsensä, ei mitään maata tai irtaimistoa. On maanomistajan suopeuden alaista, kuinka reilusti hän yksipuolisena lainsäätäjänä alustalaisiaan kohtelee. Tyrannimainen käytös ei yleensä kannata, koska alustalaiset voivat nousta kapinaan ja kieltäytyä noudattamasta maanomistajan lakeja, jolloin tuloksena voi olla, että maanomistaja menettää maansa omistajuuden väkivaltaisesti.
Pohditaanpa asiaa sitten demokraattisen valtion osalta. Demokratiassa valtiovalta säätää lait. Toisin sanoen valtio on maanomistus- ja lainsäädäntöorganisaatio, joka toteuttaa maanomistajan tahtoa. Demokraattisessa valtiossa valtio tottelee kansalaisten tahtoa. Kansalaiset voidaan ikään kuin ajatella valtion osakkaiksi. Näin ollen Suomen valtio on väline Suomen kansalaisille omistaa maata. Niin pitkään kuin Suomen valtio on suvereeni, se voi säätää millaisia lakeja hyvänsä, aivan kuten maanomistaja voi tehdä maallaan mitä lystää omistusoikeusetiikan näkökulmasta.
Viimekädessä maanomistajan omistus perustuu kuitenkin väkivaltaan. Aina on mahdollista, että tulee ryöstäjäjoukko, joka surmaa maanomistajan ja perustaa oman valtionsa maata omistamaan. Maanomistajien välillä vallitsee siis viimekädessä viidakon lait, joita jossain määrin säätelee toisen omistusoikeuden kunnioittaminen eettisistä syistä, mutta sitäkin enemmän toisen voimallinen pelote. Sellainen valtio, joka luopuu armeijastaan, ei välttämättä pitkään suvereenina säily. Valitettavasti.
Asia on siis niin, että maanomistajan mailla alustalaiset eivät voi koskaan varsinaisesti omistaa maata tai irtaimistoa, ainoastaan hallinnoida niitä ehdollisesti. Demokraattisen valtion etu on se, että enemmistö kansalaisista ei hevillä heittäydy kannattamaan mielivaltaista hallinnointioikeuksien poisottamista, enemmistöllä on jonkin verran moraalia. Eiväthän osakeyhtiön osakkeenomistajatkaan vaadi usein yhtiön purkamista ja omaisuuden jakamista osakkeenomistajille.
Periaatteessa hallintaoikeuksista olisi mahdollista tehdä pysyviä. Tähän astisten perustuslakien ongelmana on ollut, että niitä on voitu muuttaa. Jos haluttaisiin aidosti hallintaoikeuksien suojeluun pyrkivä valtio perustaa, jossa hallintaoikeudet olisivat mahdollisimman lähellä aitoa omistamista, tulisi perustaa sellainen perustuslaki omaisuuden suojaksi, jota lainsäätäjä ei voi koskaan kumota missään olosuhteissa. Lain kumoaminen tarkoittaisi sodan julistamista jokaista alustalaista vastaan. Joskin silloinkin taistelun loppuessa olisi tilalla uusi valtio, jossa saattaisi olla taas nykyisenkaltaiset lait voimassa.
Olennainen pointti minulla on siinä, että valtion rooli monista asioista tulisi karsia suurista kaksinumeroisista prosenttiluvuista yksinumeroisiin, eikä pohtia nollan ja promillen eroa.
En ole kanssasi ratkaisevasti eri mieltä, enkä koe minkään vastineen kirjoittamista tarpeelliseksi, koska se ei liittyisi olennaisesti alkuperäiseen aiheeseen.
Ehkäpä viimeisessä kappaleessa esittämääsi ajatukseen kiveen hakatusta perustuslaista suhtaudun hieman kriittisemmin. Uskon, että ihmiset eivät noudattaisi pidemmän päälle mitään kiveä tai dokumenttia, mikäli kokevat sen hyödyttömäksi. Jonkin aikaa se saattaisi toimia. Tärkeämpää olisi saada aikaan perinne ja sivistynyt kulttuuri, jossa asiat on tapana ratkaista kohtaamalla epämiellyttäviäkin tosiasioita, kiistanalaisiakin mielipiteitä, keskustelemalla ja väittelemällä. Erimieliset ihmiset eivät ole mikään ylitsepääsemätön ongelma sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä tällaisten hiljentäminen tai tarpeeton alistaminen mm. enemmistön tahtoon ole välttämättömyys yhteiskuntarauhan kannalta muuten kuin sivistymättömässä yhteiskunnassa, jossa ihmisillä on perinne älylliseen laiskuuteen, nollat taulussa vaeltamiseen ja kaikkeen muuhun, mikä rasittaa liikaa aivoja.
Valistunut itsevaltius on kiinnostava asia. Aina se jostain ilmestyy nuorten idealistien mieleen.
Käytännössä valistunut itsevaltius on jo moneen kertaan koeteltu systeemi ja joka kerta se on hävinnyt valistumattomalle itsevaltiudelle. Se johtuu siitä, että koska yksinvalta merkitsee valtaa määrätä keiden asemaa yhteiskunnassa parannetaan, ja koska ihminen on luonteeltaan omaa etuaan tavoitteleva olento, itsevaltiaat aina ja väistämättä - riippumatta siitä kuinka yhteistä hyvää edistävillä tarkoituksilla he ovat liikkeelle lähteneet - päätyvät järjestelmällisesti lisäämään omiensa valtaa ja vaurautta ja vastaavasti rajoittamaan vastustajiensa vapautta valtaan ja vaurastumiseen.
Demokratian keskeinen tarkoitus on tämän estäminen. Sen olennainen sisältö on antiyksinvalta. Se on yhteiskuntamuoto, jonka ideaali on mahdollisimman vähän ylhäältä ohjattu yhteisö. Olennaista on alhaalta päin ohjautuvuus; siksi ovat vaalit ja yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Jos ja kun nykyisin ihmisten vapauksia rajoitetaan liikaa, se johtuu siitä, että nykyinen demokratia on enemmistövaltoineen vieläkin liiaksi ylhäältä ohjautuvasti järjestäytyvä. Sitä tulisi kehittää vähemmän järjestelmälliseksi, enemmän sattumanvaraiseksi.
Toinen kummallisuus libertaarien mielissä on ajatus tai toive väkivallattomasta yhteiskunnasta. Sellainen on heidän mielessään mahdollinen, koska "libertaari ei käytä väkivaltaa" ja "suoran haitan aiheuttaminen muille on liberalismin vastaista". Nämä ovat yhtä järjettömiä ajatuksia kuin "kommunisti toimii kaikkien yhteiseksi hyväksi" ja "toisten hyväksikäyttäminen on kommunismin vastaista".
Ihmiset kun eivät ole sisimmässään sen enempää libertaareja kuin kommunistejakaan vaan omaa ja läheistensä hyvää ajavia yksilöitä. Etujaan puolustaessaan he ovat valmiita tarvittaessa valehtelemaan, pettämään ja lyömään, kuten myös organisoitumaan samoin ajattelevien ja samoja etuja puolustavien kanssa joukoiksi, jotka systemaattisesti valehtelevat, pettävät ja sotivat toisinajattelevia vastaan.
Ensin teki mieli lukea vain tähän asti: "Valistunut itsevaltius on kiinnostava asia. Aina se jostain ilmestyy nuorten idealistien mieleen. ", koska jo tässä mennään aivan aiheen ulkopuolelle. Koska haluan kovasti uskoa ihmisiin, päätin antaa toisen mahdollisuuden ja lukea pidemmälle.
Libertarismin keskeinen ydin on valtiollisen keskusjohtoisuuden vastustaminen. Täten kaikki vouhkaaminen tässä yhteydessä valistuneesta yksinvaltiaasta muistuttaa lukiotason filosofiaa.
Libertarismissa on oikeus puolustautua aloitteellista väkivaltaa vastaan. Tiesitkö?
"Libertarismissa on oikeus puolustautua aloitteellista väkivaltaa vastaan."
Saako siis verokarhua ampua jos se tulee murisemaan porstuaan? Saako puolustautumisessa käyttää mitä tahansa keinoja vai ovatko ne jotenkin rajattuja, ja kuka rajaa? Onko eroa puolustautuuko yksityisomistukselliselta maalta käsin vai esimerkiksi taloyhtiön osakkeen tai vuokraomistuksen alueelta? Käyvätkö ruutiaseet? Entä RPG? Jos yksityisen puolustautumiskapasiteetin kasaaminen asuntoon aiheuttaa uhan muille talon asukkaille, esim. räjähdysvaaran vuoksi, onko muilla asukkailla oikeus puolustautua ennaltaehkäisevästi suhteetonta aseistautumistani vastaan? Monet asiat ovat kyllä periaatteiden tasolla selkeitä mutta muuttuvat kumman nopeasti monimutkaisemmiksi mentäessä käytännön skenaarioihin.
Ei ole mitään yhtä yksityiskohtaisesti kirjoitettua suunnitelmaa vapaasta perustuslaillisesta yhteiskunnasta. Vastasin vain siihen, että monet näkevät klassisen liberalismin ja libertarismin sellaisena idealistisena mallina, jossa ikään kuin ei voiso olla väkivaltaa tai oikeutta puolustautua siltä.
Laissa määrätään tarkemmin, mikä on sopiva keino puolustautua niissä tapauksissa kun se on suotavaa. Jos laissa sanotaan, että verot pitää maksaa ikään kuin vastineeksi valtion tuottamista palveluista, olisi laitonta sotia sitä vastaan. Sen sijaan olennaista on karsia ne tapaukset, joissa ihmiset joutuvat vastentahtoisesti maksamaan suuresta määrästä sellaista, mitä eivät ole tilanneet.
No täällä edellä Paavo Saariranta esitti valistunutta itsevaltiutta demokratian sijalle. Eikä tämä ehdotus siinä mielessä ole aiheen ulkopuolelta, että jos demokratiaa kovasti kritisoidaan, vaihtoehdoksi tulee kuin itsestään valistunut yksinvaltius tai muu harvainvalta. Kyse on siitä menetelmästä, jolla yhteisiä päätöksiä, perustuslaki mukaan lukien, tehdään.
Libertarismin ydin, valtiollisen keskusjohtoisuuden vastustaminen, ei ole samaa kategoriaa. Ei sitä voi ehdottaa yhteisten päätösten tekomenetelmäksi. Tässä suhteessa olennainen kysymys kuuluu: millä periaatteella ja käytännöllä lakeja tulisi tehdä, jotta saataisiin sellaiset lait, jotka tuottavat mahdollisimman vähän keskusjohtoista säätelyä.
Miten libertaarit tähän vastaavat? Edelliseen viestiini viitaten vastaukseksi ei käy, että yhteisiä sääntöjä ei tarvita, koska liberaalissa yhteiskunnassa ihmiset itse osaavat toimia toisia vahingoittamatta ja toistensa vapautta kahlitsematta.
Taussi: Onko sinulla antaa vastinetta tuolle esittämälleni kirjoitukselle? Omistuksen alkuperä on liberalistisen filosofian tärkeimpiä peruspilareita ja se kannattaa hallita hyvin.
Vastasin. Kannatan omistusoikeutta moraalisen näkemykseni puolesta, ja koen sen olevan erottamaton osa yksilönvapautta näin lockelaisittain. Moraalinäkemykset eivät kuitenkaan ole tieteellisiä tosiasioita. Omistusoikeuden kritiikkiin vastaankin sitten tarvittaessa utilitaristisesti.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 40 kommenttia