Vain sosiaalidemokraattisessa valvontayhteiskunnassa on valelääkäreitä
Niin kutsuttu valelääkärikohu on päätynyt poliittiseksi keppihevoseksi. On jopa esitetty, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-richardsonin täytyisi erota virastaan. Hieman syvällisemmässä mielessä syntipukiksi on taas joutunut "uusliberalismi". Viikonloppuna luin ohimennen eräästä iltapäivälehdestä, että vastuullinen olisi Jyrki Kataisen kokoomuksen oikeistosiiven lobbaama uusliberalistinen tilaaja-tuottaja-malli. Ihmiset näyttävät haikailevan aikaa, jolloin valtion byrokraattiset isovelijärjestelmät olivat raskaampia ja palvelut enimmäkseen julkisia. Jälleen keskustelu rajoittuu ahtaaseen arvokehykseen. Rivien välissä kaikki näyttävät allekirjoittavat näkemyksen, että ainut tie pätevälle lääkärille päästä alan tehtäviin on valtion vaatima muodollinen tutkintopaperi.
Tilaaja-tuottaja-malli
uusliberalismia. Kissat koiria.
Joillekin ihmisille tilaaja-tuottaja-malli edustaa laitaoikeistolaista markkinaliberalismia. Tilaaja-tuottaja-mallissa valtio tarjoaa lähinnä palvelun rahoituksen esim. palvelusetelin muodossa. Tällöin asiakas voi valita tuottajan julkisen palvelun sijaan myös yksityisiltä markkinoilta. Jos tarkastelemme liberalismia johdonmukaisesti, tilaaja-tuottaja-mallin ja valtion tuottamien palveluiden ero on vähäinen. Jos valtio kaventaa suoraan itse tuottamiaan palveluita antaen tilaa yksityisille markkinoille, se on toki lievästi liberaalimpi tuotantorakenne. Valtio kuitenkin verottaa ihmisiä saman verran yrittääkseen kattaa tarjoamiensa palvelujen kulut.
Tilaaja-tuottaja-mallia puolustetaan usein tehokkuussyistä, mutta se on myös altis hyväksikäytölle. Kyse ei ole siitä, että markkinat olisivat erityisen tehottomat. On jo mahdotonta yhteismitallistaa peruslaatuisia massapalveluja ja hieman hinnakkaampia laatupalveluja. Lisäksi rahoittajan roolissa pysyvä valtio vain saattaa luoda huonot kannustin- ja palkkiojärjestelmät. Jos kuluttajan ei tarvitse maksaa itse täyttä hintaa, preferenssit eivät ratkaise kuin pienen marginaalin osalta. Suomeksi sanottuna liberaalit markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan lait eivät täysin päde tilaaja-tuottaja-mallissa.
Todellista laitaoikeistolaista markkinaliberalismia olisi tietenkin malli, jossa valtio ei lähtökohtaisesti takaa palveluja. Täten esim. klassiseen liberalismiin tai ”uusliberalismiin” viittaavaan neoliberalismiin verrattuna tilaaja-tuottaja-malli on varsin sosialidemokraattinen järjestelmä.
Valelääkäreitä
tuomitseva valtio aiheuttaa hyvinvointitappioita
Kauan aikaa sitten perheillä oli omat tutut lääkärit, joihin oli pitkät ja luottavaiset suhteet. Vielä jonkin aikaa sitten ei myöskään ollut vastaavia valelääkärikohuja. Ennen ei ollut tilaaja-tuottaja-mallia, vaan lähinnä raskaasti valvottu valtiollinen sektori vailla nykyisen kaltaisia yksityisiä vaihtoehtoja. Tilaaja-tuottaja-mallin lievempi valvonta tosiaan altistaa enemmän erilaisten valelääkäreiden menestymiselle pyrkimyksissään.
Oikea ongelma on se, jos epäpätevät ihmiset pääsevät petoksen avulla vastuuseen tietämättömien potilaiden terveydestä. Liberaalissa yhteiskunnassa ainut rikos tässä olisi väärän todistuksen antaminen työnantajalle tai asiakkaalle omasta ammattitaidosta esim. väärentämällä tai valehtelemalla. Suomessa pätevyyteen tarvitaan muodollinen tutkinto ja todistus. Valtio tulee siis kolmantena osapuolena tilaajan ja tarjoajan väliin omilla pätevyysmääritelmillään. Pätevyys ja tutkinto ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, ja voivat vaihdella helpostikin.
Liberaalissa yhteiskunnassa mikään valtion kaltainen voima-auktoriteetti ei tuomitse elinkeinoharjoittajia valheellisiksi. Jos lääkärikeskuksia ja asiakkaita aidosti kiinnostaa lääkärien pätevyys, tiedon tarvetta täyttämään syntyisi markkinoilla sertifikaatteja. Tätä on tapahtunut jo nykyään esim. organisaatiojohtamisessa. Todistuksesta vastaava, markkinoilla luotettavaksi valikoitunut firma tarkastaa ja arvioi kohteensa tiettyjen kriteereiden mukaan. Myös valelääkäri voisi saada sertifikaatin tai yksityiskohtaisemman arvion kyvyistä, joiden pohjalta hänellä olisi valmius toimia tietyissä tehtävissä.
Sertifikaattijärjestelmä herättää varmasti lukijalle monia kysymyksiä sen luotettavuudesta, mikä on aivan normaalia valtiouskoivaisen kulttuurimme kasvatille. Kuka tahansa voi perustaa markkinoilla sertifikaattiyrityksen, mutta kenenkään ei ole pakko luottaa minkään firman sertifikaatteihin. Luotettavat sertifikaattiyritykset yksinkertaisesti valikoituvat yleisimmin hyväksytyiksi. Varsinkin nykyisessä tietoyhteiskunnassa yrityksen täytyy pitää erityistä huolta maineestaan, joten sillä ei ole varaa ottaa vastaan lahjuksia. Yksikin lahjusskandaali voi viedä firmalta uskottavuuden ja ohjata asiakkaat sekä arvostuksen kilpailijoille. Valtiolla ei ole käytännössä kilpailijoita rajojensa sisällä. Suurempi kysymys koskeekin sitä, miten tämä luonnollinen vastuun ja kilpailun mekanismi toteutuu valtiollisissa järjestelmissä, joilla on aina suhteellinen monopoli omalla alueellaan.
Myös varainhoito on vakava asia. Sekä liikkeenjohtaminen. Puhumattakaan valtioiden ja valtiollisten elinten johtamisesta, joilla aiheutetaan sotia ja maailmanlaajuisia finanssikriisejä. Pitäisikö näilläkin aloilla vaatia muodollista tutkintoa mm. kauppatieteistä, valtiotieteistä ja oikeustieteistä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Korruptio mahdollisuus korruption päälle ja monopolille mahdollisuus..sitähän tässä haluat ilmeisesti? Valtion tilalle yksityinen laitos ja mielellään itse istumaan johtoon.
Mistähän näitä sikiää..mitä olet opiskellut 19v asti ja ketä on syöttänyt liberaalisuuden/valtiovastaisuuden pakkopullaa sinulle nämä vuodet,kun valtio on maksanut koko elämäsi tähän asti?
Korruptiota ja monopoleja. koska vastustan niitä, olen valtiokriittinen liberaali
Olen opiskellut vapaa-ajlla myös muutakin kuin kapea-alaisia valtion opetussuunnitelman sisältöjä. Säälin niitä, joiden sivistys rakentuu ainoastaan valtion tyrkyttämien valmiiden vastausten opetteluun.
Keskimäärin vanhemmat maksavat lastensa käyttämien palveluiden kulut veroina, joten emme voi sanoa, että valtio aina maksaa elämän. Valitettavasti nykyään olemme koko puoluekartan keskimääräisen vasemmistolaisen politiikan takia menossa siihen suuntaan, ettei valtion menoja ole varaa kattaa edes veroilla.
Olet hieman väärässä..me tosiaankin toteutamme nyt sitä uusliberaalista linjaa mikä luullaan olevan hyvä. Hyvä harvoille mutta ei monille.
Se on vain puettu vasemmistolaisiin ajatuksiin,vaikka totuudellisesti katsoen se on oikeistolaisia ajatuksia palveleva.
En oikeastaan tiedä onko se valtio joka tarjoaa..sinne on joku opettaja tehnyt teoksen ja se on päätetty olevan hyvä..ei valtio itse mitään kirjoja ole keksinyt.
Vieläkin tuntuu olevan vähän hukassa valtio käsite..
Kuten tuo,että "Keskimäärin vanhemmat maksavat lastensa käyttämien palveluiden kulut veroina, joten emme voi sanoa, että valtio aina maksaa elämän." Tästä taas paljastuu se,että julkinen sektori siirtää vain rahaa vasemmasta kädestä oikeaan ja silti saadaan kuulla kuinka kallista se on..Mitäs sinun tieteenalasi tähän sanoo?
Uusliberalismi ei ole mikään oikea selvä käsite. Se on vain poliittista kielenkäyttöä, jonka sisältö vaihtelee tarkoitushakuisesti. Harva uskaltaa sitten kritisoida esim. klassista liberalismia, koska silloin joutuisi konkreettisesti tekemisiin faktapitoisuuksien kanssa. Uskallatko lukea tämän? http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen_liberalismi
Julkisen sektorin koko on kasvanut länsimaissa jatkuvasti, valtiot ovat velkakriisissä, sääntelyä ja kyttäystä vain kinutaan lisää ja lisää. Se on aivan täysin yksilönvapautta korostavan liberalismin vastaista.
"En oikeastaan tiedä onko se valtio joka tarjoaa..sinne on joku opettaja tehnyt teoksen ja se on päätetty olevan hyvä..ei valtio itse mitään kirjoja ole keksinyt."
Valtiolla on kriteerit opetussuunnitelman pohjalta. Oppikirjat tehdään näitä myötäillen. Ei esim. menisi läpi, jos ehdottaisi lukion taloustiedon oppimateriaaliksi Jim Coxin Ytimekäs opas talouteen -kirjaa. Liberaalissa yhteiskunnassa ei olisi valtiollista opetussuunnitelmaa tai välttämättä edes ylioppilaslautakuntaa. Koulut kilpailisivat myös oppisisältöjen erilaisuudella.
"Kuten tuo,että "Keskimäärin vanhemmat maksavat lastensa käyttämien palveluiden kulut veroina, joten emme voi sanoa, että valtio aina maksaa elämän." Tästä taas paljastuu se,että julkinen sektori siirtää vain rahaa vasemmasta kädestä oikeaan ja silti saadaan kuulla kuinka kallista se on..Mitäs sinun tieteenalasi tähän sanoo?"
Valtio ottaa kollektiivisesti väkipakolla rahaa ja käyttää sen erilaisten palvelujen tuottamiseen. Järjestysrakenteet, kuten maanpuolustus, poliisi, lainsäädäntö jne. tulee tietenkin olla, ja olisivat tunnusomaista anarkokapitalistisimmallekin yhteisölle. Verotuksen ongelmana on se, että mukaan tulee paljon sellaisiakin palveluja, joita veronmaksaja ei itse ole tilannut. Mahdollisuus tähän houkuttelee välistävetäjiä varsinkin eliitin suunnalta. Ei niinkään yhteiskunnan pohjilta.
Tietenkin saatat pitää tätä pahana, koska antiliberaalina et ilmeisesti usko ihmisen hyvyyteen ja pyyteettömään yhteisöllisyyteen, vaan ihmiset tulee pakottaa auttamaan toisia.
Toinen juttu on nuo muodolliset tutkinnot..ne eivät takaa mitään,se illuusio voidaan vetää pöntöstä alas jatkuvasti.
Yhtä en ymmärrä,maasamme koulutetaan vuosittain verovaroilla lääkäreitä ulkomaille ja yksityissektorille.Eikö heille voisi määrätä kolmivuotisen pakollisen osallistumisen terveyskeskuslääkärinä,tätä ei olisi pakko suorittaa kun korvaisi opiskelunsa aiheuttamat kustannuksensa valtiolle.Neuvostoliitossa oli jotakin hyvääkin.
Tutkinto ei ehkä takaa lääkärin ammattitaitoa, mutta tutkinnon puute takaa ammattitaidottomuuden.
"Liberaalissa yhteiskunnassa mikään valtion kaltainen voima-auktoriteetti ei tuomitse elinkeinoharjoittajia valheellisiksi. "
Ei mutta potilaita kuolisi silti puoskareiden käsissä. Esimerkiksi yhdysvalojen liberaalein kausi oli myös huijareiden ja puoskareiden kulta-aikaa. Liberaalius voisi poistaa toki virallisen nimityksen, mutta se ei poistaisi huijaamista.
Jokainen, joka tietää vähänkin enemmän liberalismista, sattuu myös tietämään, että Yhdysvaltojen liberaalein kausi oli reilusti yli sata vuotta sitten mm. ennen keskuspankkia ja liittovaltion keskusjohtoistumista. Tuo ei ole mikään pätevä puolustus totalitaarisemman yhteiskunnan puolesta. Huijarit voivat menestyä sekä liberaalissa että totalitaarisemmassa yhteiskunnassa, koska kyse on puhtaasti siitä, miten ihmiset käytännössä vaativat ja valvovat.
Sinulla on termit sekaisin. Sosiaalidemokkraatiinen ja totalitäärinen yhteiskunta ovat tyystin eri asioita.
Joka tapauksessa nuo kammoamasi rakenteet on tehty juuri sen takia, että osa ihmisistä on aina valmiita huijaamaan. Ihanneyhteiskunnassasi korostuisi muiden vapauksien myötä myös tämä huijaamisen vapaus. Ja valitettavasti tämä tarkoittaisi ihanneyhteiskuntasi luisumista enemmän koti huijareiden yhteiskuntaa sillä turhankin suuressa määrässä ihmiset tekevät sitä mikä on heille edullisinta, riippumatta tekojen moraalista.
"Sosiaalidemokkraatiinen ja totalitäärinen yhteiskunta ovat tyystin eri asioita."
Sosiaalidemokraattinen yhteiskunta on totalitaarisempi kuin liberaali yhteiskunta. Totalitaarinen yhteiskunta on kategorinen sana yhteiskunnalle, jossa valtio dominoi kaikkea. Meidän yhteiskunnassamme ollaan menty jatkuvasti siihen suuntaan kasvavan julkisen sektorin ja lisääntyvien rajoitteiden myötä. Meillä ei edes ole eduskunnassa yhtään liberaalia puoluetta.
"Ihanneyhteiskunnassasi korostuisi muiden vapauksien myötä myös tämä huijaamisen vapaus."
Itsehän juuri kirjoituksessani totesin, että liberaalissa yhteiskunnassa huijaaminen on se olennainen rikos. Ei töiden tekeminen ilman papereita, mikäli työnantaja ja asiakas sen hyväksyvät.
Kyllä niitä valelääkäreitä on kaikissa yhteiskunnissa. Paitsi ehkä niissä missä ei ole lääkäreitä ollenkaan.
Mitenkäs sitten sertifioitaisiin lääkäriksi aikovan pätevyys? Todennäköisesti pätevyyskokeilla aivan kuten nytkin. Mitenkäs sitten varmistettaisiin lääketieteellisen opetuksen laatu? Todennäköisesti vaatimalla oppilaitokselta tiettyjen kriteereiden täyttämistä, eli aivan kuten nytkin.
Valitettavasti liberaalissakaan yhteiskunnassa tapauksissa joissa "epäpätevät ihmiset pääsevät petoksen avulla vastuuseen tietämättömien potilaiden terveydestä" ainoaksi rikokseksi ei välttämättä jäisi "väärän todistuksen antaminen työnantajalle tai asiakkaalle omasta ammattitaidosta" vaan todennäköisesti puhuttaisiin ruumiinvamman tuottamisista tai tapoista.
Sitä en ymmärrä mitenkä sosiaalidemokratia tähän kuuluu.
Itse en tiedä mitään lääketieteestä, joten mahdollisista sertifikaattijärjestelmän yksityiskohdista kannattaisi kysyä joltain asiantuntijalta. Suurin ero on siinä, että sosiaalidemokratiassa kaikki tapahtuvat valtion vaihtoehdottomilla standardeilla. Vapaassa yhteiskunnassa standardit valikoituvat evolutiivisesti ja joustavasti ilman valtion ehdottomia tuomioita "epäpätevistä" lääkäreistä. Vapaassa yhteiskunnassa epäpätevyys on suhteellinen käsite.
Käsite on suhteellinen, mutta huonosta hoidosta kuolleen omaisia tuskin ilahduttaisi se, että kiistät oliko hoito huonoa vaiko ei. Kyse ei ole käsitteistä, kyse on viimekädessä hoidosta joka joko auttaa tai ei. Kun ymmärrät tämä käsiteongelmaksi ohitat koko asian ytimen. Eli miten turvataan mahdollisimman hyvä hoito - eli hoito joka parantaa mahdollisimman tehokkaasti.
Joku on aina vastuussa. Jos valelääkäri on yksityinen toimija, hän joutuu vastuuseen virheistään. Hänelle ei ole eduksi ottaa vastuuta asioista, joita hän ei kykene hoitamaan. Jos hän on jonkun alainen, esimiehellä on vastuu pitää huolta, että alaiset ovat kykeneviä tehtäviin ja kantamaan ylhäältä annettua vastuuta.
Minusta näissä antiliberaaleissa kommenteissa paistaa älyllinen laiskuus tai ihan vain vähäinen tuntemus taloustieteen perusmekanismeja kohtaan.
Itse menen kyllä lääkäriin paljon turvallisemmin mielin, kun tiedän ettei hän ole saanut oikeuksiaan minkään vaihtoehtostandardin vaan juuri yhteisesti hyväksytyn ja hyväksi havaitun standardin perusteella. Sitäpaitsi miksi hankaloittaa asiaa ja edes pyrkiä lääkäriksi epämääräisillä näytöillä, onvathan parantajan ja poppamiehen tittelit myös lääkäriksi valmistumattomien ulottuvilla.
Epäpätevyys ei ole suhteellinen käsite. Haluan kotini sähkötöitä tekemään sähkötöihin pätevän, lisensoidun ja standardoidun ihmisen. Hampaani aion vastaisuudessakin hoidattaa ihmisellä, joka on siihen työhön hyväksi havaittu myös virallisesti eikä vain omasta mielestään pätevä. Tietysti tällainen suhtautumistapa hieman rajoittaa kilpailua ja yrittämisen vapautta, mutta minkäs teet, varma on aina varmaa.
"Itse menen kyllä lääkäriin paljon turvallisemmin mielin, kun tiedän ettei hän ole saanut oikeuksiaan minkään vaihtoehtostandardin vaan juuri yhteisesti hyväksytyn ja hyväksi havaitun standardin perusteella."
Juuri markkinoilla syntyy evolutiivisesti yhteisesti hyväksytyt standardit, joita kyetään jatkuvasti parantamaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat - ei minkään byrokraattisen ja hitaan ketjun kautta, joka riippuu liikaa yksittäisistä auktoriteeteista.
"Sitäpaitsi miksi hankaloittaa asiaa ja edes pyrkiä lääkäriksi epämääräisillä näytöillä, onvathan parantajan ja poppamiehen tittelit myös lääkäriksi valmistumattomien ulottuvilla."
Ovatko myös itseoppineet talousgurut ja mestarisijoittajat "poppamiehiä", ellei heillä ole esim. KTM-tutkintoa?
"Epäpätevyys ei ole suhteellinen käsite. Haluan kotini sähkötöitä tekemään sähkötöihin pätevän, lisensoidun ja standardoidun ihmisen. Hampaani aion vastaisuudessakin hoidattaa ihmisellä, joka on siihen työhön hyväksi havaittu myös virallisesti eikä vain omasta mielestään pätevä. Tietysti tällainen suhtautumistapa hieman rajoittaa kilpailua ja yrittämisen vapautta, mutta minkäs teet, varma on aina varmaa."
Et voi tieteellisesti sanoa absoluuttista tuomiota, kuka ihminen on pätevä. Pätevyys liittyy yksinkertaisiin toimenkuviin. Joku ekonomi voi olla pätevä matemaattisessa analyysissä, mutta kehno esittämään johtopäätöksiään yleistajuisesti avainhenkilöille. Joku kuitenkin tekee tuomion siitä, kuka on pätevä. Jos nyt olet edes ajatuksella lukenut tekstini läpi, niin tämä tosiasia tekstistäni ei tule yllätyksenä: valtio tuomitsee pätevyyden muodollisen tutkinnon perusteella. Joku on voinut suorittaa kurssit opistossaan rimaa hipoen tutkintonsa saamiseksi. Joku toinen taas on voinut itseopiskella ja oppia asiat käytännössä paljon paremmin kuin rimanhipoja. Ei kukaan voi olla niin naiivi valtiouskovainen, että väittäisi valtion muodollista tutkintovaatimusta absoluuttisesti oikeaksi tuomioksi pätevyydestä.
"Itse en tiedä mitään lääketieteestä, joten mahdollisista sertifikaattijärjestelmän yksityiskohdista kannattaisi kysyä joltain asiantuntijalta."
Kannattanee varmaan olla syyttelemättä muita naiveiksi ennenkuin itse saa käytännön kokemusta sertifiointijärjestelmistä ja niiden toimivuudesta?
Aki: ei ole olemassa yhtä tiettyä tapaa toteuttaa sertifikaattijärjestelmää ja arvioida pätevyyttä. Valtion takia meillä ei edes ole markkinoilla lääketieteen sertifikaattijärjestelmää, johon tutustua. Siksi minulla edelleen perusteet arvostella heitä, jotka pitävät Valtiota ainoana totuutena ja tuomiona pätevyydestä.
"ei ole olemassa yhtä tiettyä tapaa toteuttaa sertifikaattijärjestelmää ja arvioida pätevyyttä. Valtion takia meillä ei edes ole markkinoilla lääketieteen sertifikaattijärjestelmää, johon tutustua. Siksi minulla edelleen perusteet arvostella heitä, jotka pitävät Valtiota ainoana totuutena ja tuomiona pätevyydestä."
On useita tapoja toteuttaa sertifiointijärjestelmiä ja niitä on eri yhteyksissä ollutkin. Lääketiede ei eroa erityisesti muista, etteikö voisi olettaa että näiden perusteella voisi arvella mitä lääketieteen osalta se voisi olla.
Epätoivoissasi laitat sanoja suuhuni ja väität, että pidän valtiota ainoana totuutena ja vihjailet "uskovaisuudesta". Se, että sinulla ei ole kokemusta tai näkemystä, ei tarkoita etteikö muilla olisi. Minä saatan pystyä perustellusti vertaamaan, vaikka sinusta ei siihen olisikaan.
Teet oletuksen, että lahjusten otto tai antaminen tuhoaisi firman maineen ja "markkinat rankaisisivat". Todellisuus kertoo toista.
On useita tapoja toteuttaa sertifiointijärjestelmiä ja niitä on eri yhteyksissä ollutkin. Lääketiede ei eroa erityisesti muista, etteikö voisi olettaa että näiden perusteella voisi arvella mitä lääketieteen osalta se voisi olla.
No esimerkiksi liikkeenjohdossa sertifikaattien rooli on lähinnä kilpailuedun hankkiminen. Liikkeenjohto on luovaa ja strategista toimintaa. En väitä, etteikö lääketieteessäkin voisi luovuudella olla jotain roolia, mutta siinä täytyy todella tarkkaan tietää, mitä tekee. Uskaltaisin väittää, että liikkeenjohtoon verrattuna siinä korostuu enemmän oikean ja väärän ratkaisun kontrasti kuin liikkeenjohtamisessa. Täten sertifikaattien rooli eri aloilla on erilaista.
"Teet oletuksen, että lahjusten otto tai antaminen tuhoaisi firman maineen ja "markkinat rankaisisivat". Todellisuus kertoo toista."
Todellisuudesta löytyy varmasti todisteita puolesta ja vastaan. Siksi täytyy pohtia todellisia syitä ilmiöiden takana.
"No esimerkiksi liikkeenjohdossa sertifikaattien rooli on lähinnä kilpailuedun hankkiminen. Liikkeenjohto on luovaa ja strategista toimintaa."
Puhut nyt prosessisuunnittelusta, laatujärjestelmistä ja niiden sertifioinneista. Johtamista voi aivan hyvin tehdä systemaattisesti, suunnitellun prosessin mukaisesti. Prosesseissa on minun mielestäni olennaista tunnistaa missä prosessi loppuu ja ammattitaito alkaa. Liikkeenjohdossa suunnitellussa prosessissa suunnitellaan esimerkiksi päätöspisteet ja dokumentoidaan tehdyt päätökset.
"En väitä, etteikö lääketieteessäkin voisi luovuudella olla jotain roolia, mutta siinä täytyy todella tarkkaan tietää, mitä tekee. Uskaltaisin väittää, että liikkeenjohtoon verrattuna siinä korostuu enemmän oikean ja väärän ratkaisun kontrasti kuin liikkeenjohtamisessa. Täten sertifikaattien rooli eri aloilla on erilaista."
Ei. Kyse on vain eri sertifioinneista. Sertifioidaan, että tietyllä menetelmällä on pyritty varmistamaan, että sertifioinnin kohde omaa riittävät tiedot ja taidot (tutkinto). Sertifioidaan, että tietyllä menetelmällä on pyritty varmistamaan, että sertifioinnin kohde on noudattanut suunniteltua toimintamallia (tarkastus).
Ensimmäisestä esimerkki on vaikkapa ammattitutkinto, toisesta tilintarkastus. Käytän tarkoituksella sanoja "tietyllä menetelmällä on pyritty varmistamaan", koska vastuukysymyksiä selviteltäessä kukaan ei halua ottaa lopputuloksesta vastuuta. Jos hitsisauma pettää ja silta romahtaa, tarkastuksen suorittaja pyrkii välttämään vastuunsa osoittamalla, että määrätyt testit on tehty. Ei liiketoiminnan laatujärjestelmienkään sertifioijat ota mitään vastuuta vaikkapa liiketoiminnan tuloksesta.
Mitä ammattitaitoisempi armeija, sitä alemmalle tasolle pyritään siirtämään päätöksenteko, jolloin käytössä on mahdollisimman ajantasainen tieto tilanteen vaatimuksista. Ammattitaitoisten sotilaiden koulutukseen ja valikointiin käytetään jonkinlaista menetelmää, joka ei varmasti ole sekään aukoton.
Pitkän vuodatuksen pointti on se, että vaikka tutkintoa tai tarkastusta kutsutaan sertifioinneiksi, auditoinneiksi jne. ei se tee siitä yhtään sen ihmeellisempää.
Julkishallintojohtoisen ja sitä kautta monopolisertifioinnin idea on siinä, että kaikki ovat samassa veneessä. Tiedetään varmasti ja helposti, minkä putken läpi sertifioidut ovat tulleet (joo, on niitä eroja silti, mutta tietyllä tarkkuudella). Kaikkien yhteisessä intressissä on pitää tuotantoputken laatu korkeana.
Mikään ei silti estä käyttämästä luontaistuotteita, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, naapurin mummon neuvoja tai mitä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä onkaan tarjolla.
Jos asiassa ei ole ongelmaa, kannattaako sellainen väkisin keksiä ideologisin perustein?
Huolenaihe on edelleen se, että valtiolliset päätökset muodostavat absoluuttisen, laillisen esteen toiminnalle. Markkinoilla muodostuva luottamus voi aiheuttaa käytännössä yhtä suuren esteen, mutta jokaisella on valtiosta riippumaton oikeus toimia tietyissä tehtävissä, mikäli ansaitsee luottamuksen käytännössä rehellisyyden pelisäännöillä.
Aivan yhtä lailla voin kysyä, täytyykö antiliberaalin ideologian pohjalta pitää yllä ehdottomia rajoitteita, jos käytännössä ihmiset kuitenkin joutuvat toimimaan vastuullisesti? Asetelma, jossa markkinavoimat alistavat, kusettavat ja ovat jokin ihmisen toiminnasta irrallinen pahan pääoman koneisto muistuttavat enemmänkin uskonnollisuutta, koska liian monet tuon logiikan päättelylenkeistä on näiden kommenttien perusteella täytetty uskomuksilla ja retoriikalla.
"Ei kukaan voi olla niin naiivi valtiouskovainen, että väittäisi valtion muodollista tutkintovaatimusta absoluuttisesti oikeaksi tuomioksi pätevyydestä."
Ei tietenkään. Muodollinen pätevyys on vain vähimmäisvaatimus, ja sen saatuaan saa kutsua itseään lääkäriksi ja kirjoittaa reseptejä.
Jos ajamastasi sertifiointimallista olisi jotain hyötyä potilaille, olisi sellainen varmasti luotu johonkin maahan. Jos ymmärän ajatuksenjuoksuasi oikein, pitäisi sinun mielestäsi kenen tahansa saada aloittaa lääkärin työt, ja katsoa kuinka pitkälle siivet kantaa?
Sertifikaatteja ei tietenkään ole syntynyt Suomeen, koska niitä ei tiukan valtiollisen sääntelyn takia tarvita. Tuo sääntely on kuitenkin valtion ehdottoman auktoriteetin takia liian tiukkaa, rajoittaa elinkeinovapautta ja aiheuttaa hyvinvointitappioita. En tiedä, onko sellaisia jo olemassa joissain maissa. Itse näkisin sen hyödyt lähinnä työnantajalle, joka on vastuussa palkkaamistaan henkilöistä.
Mielestäni jokaisella täytyy olla oikeus alkaa esim. konsultoimaan lääkärin tehtävissä, mutta sillä edellytyksellä, että kertoo rehellisesti todellisen koulutuksen ja kokemukset. Aika monia kiinnostaa nämä asiat. Monet valelääkärit ovat pärjänneet valehtelemalla ja väärentämällä, mutta joillain on saattanut olla jonkinlaista ammattitaitoakin. Ainakin joidenkin potilaskertomusten perusteella. Siksi liberaali versio olisi myös rehellisempi: se kartoittaisi todelliset valmiudet, jotta lääkäriä ei voida laittaa tehtäviin, joista hän ei kykene kantamaan vastuuta.
Ei niitä sertifikaatteja ole syntynyt mihinkään maahan, ei edes nihin missä ei ole valtiollista valvontaa ollenkaan.
Mutta palataa tuohon käytännön ongelmaan resepteistä. Jotta sinun mallisi toimisi, pitäisi lääkkeiden myynti vapauttaa kokonaan? Tai sitten sertifikaatti antaisi oikeuden reseptin kirjoittamiseen, mutta silloinhan sertifiointiyrityksiä pitäisi valvoa, ja tavallaan palattaisiin ruutuun 1. Vai miten ajattelit?
"Ei niitä sertifikaatteja ole syntynyt mihinkään maahan, ei edes nihin missä ei ole valtiollista valvontaa ollenkaan."
Köyhimmissä maissa ei ole varaa vaatia lääkäreiltä korkeaa pätevyyttä ihan olosuhteiden pakosta. Vauraammissa korporatistisissa teollisuusmaissa on taipumuksena vaatia muodollista tutkintoa, koska se ajaa jo teennäistä niukkuutta, edistää lääkäreiden korkeampia palkkoja ja alan koulutuksen ylikysyntää -> korkeita lukukausimaksuja. Sitäpaitsi Suomen valelääkärit saattaisivat olla kehitysmaiden markkinoilla guruja.
"Mutta palataa tuohon käytännön ongelmaan resepteistä. Jotta sinun mallisi toimisi, pitäisi lääkkeiden myynti vapauttaa kokonaan? Tai sitten sertifikaatti antaisi oikeuden reseptin kirjoittamiseen, mutta silloinhan sertifiointiyrityksiä pitäisi valvoa, ja tavallaan palattaisiin ruutuun 1. Vai miten ajattelit?"
Tietyllä tavalla sertifikaattifirmoja täytyy valvoa oikeudellisesti perustavanlaatuisten rikosten varalta liberaalissakin valtiossa. Tuskin tarvittaisiin mitään valtion pakotteita muodollisista tutkinnoista, kun varman päälle pelaavat työnantajat vaatisivat todennäköisimmin sitä oma-aloitteisestikin. Joissain tapauksissa taas epäpäteviä henkilöitä voisi palkata tietoisesti tehtäviin, joissa heidän epäpätevyytensä ei voi aiheuttaa ongelmia.
Ajatelkaa nyt ihmiset edes hieman omilla aivoillanne, ennen kuin kyselette minua kirjoittamaan kommenttien muodossa koko kirjoitustani aivan uudestaan.
Tekstisi ongelma on se, että lääketiede, kuten tiede muutoinkin, tulee käsittää kokeillun ja hyväksi havaitun tieteellisen metodin kannalta autonomiseksi järjestelmäksi, joka on mahdollisimman vapaa muun muassa markkinataloudesta. Kysymys lääkärien pätevyydestä tulee asettaa siihen kontekstiin, että voiko tässä ehdottamassasi "vapaassa" markkinataloudessa tiedeyhteisö itse kontrolloida itseään tarpeeksi tehokkaasti. Markkinatalouden vapaus voi olla helposti tieteen vapauden ja autonomian vastaista, kuten tässä kirjoituksessasi esitelty sertifikaattijärjestelmä olisi. Se, että nykyisessä järjestelmässä on puutteita, ei tarkoita, että nykyinen järjestelmä olisi surkea, vaan että kaikessa, missä on mukana epätäydellisiä ihmisiä, tulee virheitä.
Kannattaa myös lopettaa tuollaisten "valtiouskovaisten" ja muiden vastaavien viljely. Yleisesti ottaen noissa ei ole muuta informaatiosisältöä kuin se, että halveksit ihmisiä, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, koska oletat olevasi fiksumpi kuin he. (Vrt. "uskovainen" ja sen vastakohta "kriittinen".) Noin yleisesti ottaen tuo vie uskottavuutta kirjoitustyyliltäsi ja se saa ihmiset turhaan puolustuskannalle, etkä sinä hyödy siitä muuta kuin sen, että saat tuntea olevasi jollain tavalla nokkela.
En käytä sanaa valtiouskovainen, koska se kalahtaisi ilmeisesti liikaa. Totean vain, että kommenttisi rivien välistä paistaa myös ennakko-oletus, että valtio voisi jotenkin vapauttaa tieteen, tai että valtio olisi lähtökohtaisesi parempi edistämään tiedettä kuin markkinat. Aivan yhtä lailla voin nimittäin esittää, että valtiollinen tieteen kanonisointi ja valta-aseman aiheuttama marginaalien tukahduttaminen tekee haittaa hyödyllisille näkemyksille ja hidastaa näiden päätymistä julkiseen keskusteluun.
Esim. taloustieteessä itävaltalaista koulukuntaa vastaan on esitetty vähemmän tieteellistä kritiikkiä kuin mitä se todellisuudessa kohtaa haasteinaan: omaa kapeaa tietopohjaansa toistelevia, kaikelle muulle sokeita institutionaalisia tieteilijöitä, diskurssieroja, akateemisen maailman älyllistä laiskuutta jne.
Valtiouskovainen on juuri sopiva sana kuvaamaan kulttuuriamme. Olemme tottuneet pitämään valtiota ja sääntelyä ratkaisuna kaikkeen. Jos sääntelyä on lievästikin vapautettu, itketään uusliberalismista, vaikka tosiasiassa olemme koko ajan toimineet sosiaalidemokratian raameissa. Tähän artikkeliin tulleet kommentit ovat vain kerta toisensa jälkeen todistaneet valtiouskovaisuuden hegemonian olemassaolon.
Taloustiede ei ole tiedettä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka siinäkin on alettu käyttää kasvavissa määrin luonnontieteellisiä metodeja, mikä on tietysti hyvä asia. Tarkoitin tieteillä nyt tässä oikeita, kovia tieteitä, kuten lääketiedettä. Toki kannatan tieteen vapautta myös humanistisilla aloilla, mutta koska tieteellinen metodi pätee tarkemmin luonnontieteissä kuin muissa tieteissä, ajattelin tuoda tämän tarkennuksen esille.
Tiede edellyttää autonomiaa ja sitä, että tiedeyhteisö voi kontrolloida itseään markkinoista ja jopa valtioista huolimatta. Suomen perustuslaissa tätä pyritään ajamaan varmistamalla tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus sekä yliopistojen autonomia. Kuten aina ihmisten ajatukset, myös nämä ovat vain ideaaleja. Tietenkään myöskään se, että tiedeyhteisö päättää, ketkä ovat sopivia harjoittamaan tiedettä, ei ole täydellinen järjestelmä, mutta voidaan olettaa, että lääketieteeseen perehtyneet ihmiset ovat keskimääräistä parempia arvioimaan, milloin joku toimii lääketieteen käytäntöjen, periaatteiden ja oppien mukaisesti. Tieteellinen pätevyys tulee hankkia tiedeyhteisön silmissä, ei sertifikaatteja myöntävien firmojen. Varsinaisestihan tutkintopaperia ei vaadi niinkään valtio, vaan yliopisto ja tiedeyhteisö.
Eli ongelma on se, että asetat vastakkain "valtiollisen kontrollin" ja "markkinataloudellisen kontrollin", vaikka kirjoituksesi kannalta vastakkain tulisi asettaa ennemmin "tiedeyhteisön itsekontrolli" ja "markkinataloudellinen kontrolli". Sinun tulisi siis suunnata kritiikkisi ennemmin siihen, minkä vuoksi tiedeyhteisön itsekontrolli ei toimi kuin siihen, minkä vuoksi valtion ei tulisi kontrolloida pätevyyttä, sillä muutoin ikään kuin haukut väärää puuta.
Luonnontieteellisten metodien soveltaminen taloustieteeseen on vain vääristänyt kyseistä tiedettä entisestään. Jos olet eri mieltä, voit lukea tämän http://thomastaussi.blogspot.com/2011/11/matematiikka-ei-ole-taloustiete...
Mistä syntyy luottamus sertifikaattifirmoihin, jos terveyspalvelujen tuotannossa asioista päättää akateemisia ihmisiä? Sertifikaattifirmoihin valikoituisi akateemisia ihmisiä tietenkin. Vähän valoja päälle nyt markkinatalouden toiminnasta pääteltäessä, ihmiset!
Yhdysvalloissa tämä tiedeyhteisön itsekontrolli ja symbioosi valtion tarjoaman suojan kanssa on kärjistynyt siihen, että yliopistojen aloituspaikkoja pidetään tarkoituksella alhaisina, jotta kysyntä kasvaisi, lukukausimaksut ja lääkäreiden palkat pysyisivät korkealla. Se on joka tapauksessa markkinatalouden vastaista. Valtio on joka tapauksessa se, joka itsekontrollin ja sen lieveilmiöt myös aiheuttaa. Onko tätä jotenkin vaikea hahmottaa, vai eikö sitä haluta yksinkertaisesti myöntää?
Olemme siis uskovaisia koska emme usko sinun pinnallisesti omaksumiasi hokemia ;) Näkemyksensä kullakin.
Ongelma näyttää aika tavalla olevan siinä, että lähestyt rakasta liberealismiasi hyvin teoreettiselta kannalta. Riippumatta mihin ismiin on nojallaan, on maailmanhistoria osoittanut, ettei tällainen pinnallinen teoretisointi kykene kuvaamaan hteiskunnan kompleksisuutta. Pohimmiltaan kaikissa yhteiskuntateorioissa on pohjalla sama ongelma, nimittäin puutteellinen ymmärrys siitä mikä saa ihmisen raksuttamaan. Ja vielä kun puhutaan talousteoreettisista lähtökohdista unohdetaan usein sellainen pikkuriikkinen perusasia, että talouden pitäisi olla yhteiskuntaa varten ei yhtieskunnan taloutta varten.
Suosittelen vastasväitteiden aitoa kohtaamista, sillä nykyinen tyylisi antaa sinusta aika lailla uskoon hurahtaneen vaikutelman - keskustelusi on vain näennäistä. Suosittelen myös lukemaan vielä pari vuotta lisää niitä taloustieteitäsi, niin huomaat, etteivät ensimmäisen vuosikurssin totuudet olekaan ihan yhtä vankalla pohjalla kuin nyt kuvittelet. Uuden korkeakouluopiskelijan into julistaa oppimaansa suurena totuutena on usein liikuttavaa, mutta myöhemmin se saattaa näyttää hieman nololta...
"Ongelma näyttää aika tavalla olevan siinä, että lähestyt rakasta liberealismiasi hyvin teoreettiselta kannalta. Riippumatta mihin ismiin on nojallaan, on maailmanhistoria osoittanut, ettei tällainen pinnallinen teoretisointi kykene kuvaamaan hteiskunnan kompleksisuutta."
Jos olisit tutustunut liberalismiin, niin juuri liberaalit tieteilijät ovat eniten kaikista tämän näkemyksen kannalla. Vastapuolella taas mallinnetaan suunnitteluyhteiskuntia huonolla menestyksellä.
"Ja vielä kun puhutaan talousteoreettisista lähtökohdista unohdetaan usein sellainen pikkuriikkinen perusasia, että talouden pitäisi olla yhteiskuntaa varten ei yhtieskunnan taloutta varten."
Itse näen, että talous on ihmisen kokonaisvaltaista toimintaa. Emme voi erotella taloutta ihmisen toiminnasta erilliseksi systeemiksi, vaikka se onkin juuri pinnallisten tieteilijöiden kesken muotia. Tästä lisää mm. http://thomastaussi.blogspot.com/2011/11/taloustieteessa-ei-ole-kyse-tav...
"Suosittelen myös lukemaan vielä pari vuotta lisää niitä taloustieteitäsi, niin huomaat, etteivät ensimmäisen vuosikurssin totuudet olekaan ihan yhtä vankalla pohjalla kuin nyt kuvittelet. Uuden korkeakouluopiskelijan into julistaa oppimaansa suurena totuutena on usein liikuttavaa, mutta myöhemmin se saattaa näyttää hieman nololta..."
Tässä menet hieman metsään, mikä on ihan yleistä ihmisille, jotka eivät tunne minua. En ole ollut vielä yhdelläkään varsinaisella makrotaloustieteen(kansantalous) luennolla. Olen lähinnä itseopiskellut yliopiston materiaaleja ja myös niistä kiistanalaisuuksista, joita kouluissa harvemmin käsitellään. Eli en ole toistamassa mitään koulusta oppimaani, vaan lähinnä tarkastelen valtavirran pinnallisia "uusliberaaleja" oppeja kriittisesti.
"Suosittelen vastasväitteiden aitoa kohtaamista, sillä nykyinen tyylisi antaa sinusta aika lailla uskoon hurahtaneen vaikutelman - keskustelusi on vain näennäistä. Suosittelen myös lukemaan vielä pari vuotta lisää niitä taloustieteitäsi, niin huomaat, etteivät ensimmäisen vuosikurssin totuudet olekaan ihan yhtä vankalla pohjalla kuin nyt kuvittelet. Uuden korkeakouluopiskelijan into julistaa oppimaansa suurena totuutena on usein liikuttavaa, mutta myöhemmin se saattaa näyttää hieman nololta..."
Heh heh, Marko, oliko tämä sitä "kyökkipsykologiaa", mistä joskus mainitsit blogissani...
Eikö olisi vaarana, että markkinataloudellisen evoluution kehittämät sertifikaatit ja varsinkin niitä myöntävät tahot olisivat riippuvaisia markkinavoimista ja täten alttiimpia taloudelliselle painostukselle kuin valtion valvontaelimet. Sertifikaattien myöntäjien riippumattomuus olisi varmistettava varsinkin lääkärintoimen kaltaisilla aloilla, joilla epäpätevyyden aiheuttamat vahingot voivat olla huomattavat.
Talousgurut ja sijoittajat saavat minun puolestani ollakin itseoppineita, kysehän on kuitenkin vain rahasta, ei ihmisten terveydestä. Sallisin kyllä konsultoimisen ilman muodollista pätevyyttä esimerkiksi talousasioissa, epäpätevän lääkärin jälkiä luultavasti sitten korjaakin valtion hyväksymä lääkäri yhteiskunnan kustannuksella.
Tietenkin sertifikaatit ovat riippuvaisia markkinavoimista, ja juuri hyvällä tavalla, koska niiden olemassaolo ja menestyminen perustuu markkinavoimien olemassaoloon. Luotettavat sertifikaatit valikoituvat markkinoilla. Menestys markkinoilla perustuu ydinasian hallitsemiseen. Jos sertifikaattijärjestelmä menettää luotettavuuden ydinasian hallitsemiseen, esim. joutumalla julkisuuskriisiin otettuaan lahjuksia tai katsottuaan tapauksia läpi sormien, markkinavoimat rankaisevat ja siirtävät resurssinsa tukemaan ja nostamaan luotettavampia sertifikaatteja.
Omaisuus on aika ratkaisevaa terveyden ylläpitämiseksi. Mitä, jos olisit säästänyt eläkkeesi rahastoon, ja jonkun epäpätevän varainhoitajan takia menettäisit kaiken? Tuon kuitenkin hyväksyisit, koska et subjektiivisesti pidä lääkärin ja ekonomin tehtäviä yhtä vastuullisina. Ja näiden väliset erot ovat subjektiivinen tulkintasi.
Lääkärin ja ekonomin tehtävien rinnastamista tai vertailua en aio edes yrittää, mutta sekä subjektiivisesti että objektiivisesti ja vieläpä aktiivisesti ja passiivisesti menettäisin mieluummin rahani kuin henkeni.
Kyllä minäkin mielummin menettäisin rahat kuin hengen, mutta ymmärrän tuon rajavedon olevan subjektiivinen ja fiilispohjainen. Kaikki eivät sitä välttämättä jaa. Wall Streetin meklarit hyppivät pilvenpiirtäjistä menetettyään rahansa 30-luvun lamassa.
Thomas: "Juuri markkinoilla syntyy evolutiivisesti yhteisesti hyväksytyt standardit, joita kyetään jatkuvasti parantamaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat"
Mutta kuka haluaa ns. testiryhmään, aika karmeaa ajattelua.
Tarkoitin että ajan myötä tulee muutoksia erilaisissa tieteellisissä läpimurroissa, teknisissä ratkaisuissa jne. Nämä tulevat huomioiduiksi markkinoilla nopeasti, koska aina halutaan olla kilpailijoita edellä. Ketä edellä valtio haluaa olla oman maansa rajojen sisällä? Ainut painostus tulee hitaan, tehottoman ja epäselvän poliittisen ja byrokraattisen järjestelmän kautta, jossa asioista päättämässä on poliitikkoja, joilta ei edes spontaanisti odoteta minkäänlaista ammattitutkintoa yhtään mihinkään.
"Liberaalissa yhteiskunnassa mikään valtion kaltainen voima-auktoriteetti ei tuomitse elinkeinoharjoittajia valheellisiksi. Jos lääkärikeskuksia ja asiakkaita aidosti kiinnostaa lääkärien pätevyys, tiedon tarvetta täyttämään syntyisi markkinoilla sertifikaatteja. Tätä on tapahtunut jo nykyään esim. organisaatiojohtamisessa. Todistuksesta vastaava, markkinoilla luotettavaksi valikoitunut firma tarkastaa ja arvioi kohteensa tiettyjen kriteereiden mukaan. Myös valelääkäri voisi saada sertifikaatin tai yksityiskohtaisemman arvion kyvyistä, joiden pohjalta hänellä olisi valmius toimia tietyissä tehtävissä."
Osittain samaa mieltä. Lääkärin(kin) ammatti ja ammattipätevyys on erittäin suhteellinen asia. Itsekin, kun olen elämässäni ilmenneiden (yhteiskunnalisten ja sosiaalisten ongelmien takia) joutunut turvautumaan esim. psykiatriseen apuun, niin kyllä täytyy todeta, että arvaukseksi menee.
Se on ihan lääkäristä ja kallonkutistajasta kiinni, että minkä diaknoosin saa. Vaikka itse tiedän, että kaikki vaikeuteni ovat johtuneet vain oikeudenmukaisuuden puutteesta. Olisin siis tarvinnut HYVÄÄ lakimiestä ja (miehelle) oikeudenmukaista lainsäädäntöä ja sitä, että minua ei olisi ryöstetty lapseni huoltojutussa, että en olisi menettänyt lastani,omaisuuttani, kotiani ja työtäni. Mutta miehen (kuulemma) pitää tämäkin kestää nurkumatta.
Kirurgin ammattitaidon kyllä ymmärtää, mutta yleislääkärin höpötyksiä tai kallonkutistajien reseptejä, niitä on joskus vaikea ymmärtää.
Tietenkin nyt, kun liityin juuri sossuihin (että pääsisin Helsingin kaupungin valtuustovaaliehdokkaaksi), niin on kyllä sanottava, että olet väärässä. Mikään yhteiskunta ei kestä puhdasta markkinaliberalismia. Ilman muuta pitää olla jonkinlaiset säännöt siitä, kuka saa tehdä ja mitä. Vaikka, en nyt ihan osaa sanoa, että olitko puhtaan markkinaliberalismin kannalla. Jos et ollut, niin pyydän anteeksi.
Nyky-Venäjä on oiva esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun äärimmäinen liberalismi astuu kuvaan. Siitä seuraa se, että vahvimmat ottavat vallan. Näin väistämättä aina tapahtuu ja liberalismia seuraa aina diktatuuri. Siinä mielessä pohjoismainen sosialidemokratia on kyllä suhteellisesti paras yhteiskuntajärjestelmä. En väitä, että paras.
Nyky-Venäjä on kaikkea muuta kuin liberaali maa. Se ei ole ikiaikoihin ollut aidosti liberaali maa. Valtion suuri omaisuus jaettiin hyvin harvoille eturyhmille. Siitä olen samaa mieltä, että se onkin lähellä diktatuuria.
Sosialidemokratia on taloudellisesti myös kestämätön järjestelmä. Julkinen sektori kasvaa suhteettomasti, ja valtio joutuu elämään velaksi. Viimeinen keino on lisätä sääntelyä entisestään ja vähentää ihmisten vapautta. Sosialidemokratian kannattajat ovat tippuneet talousrealismin kelkasta viimeistään 1990-luvulla. Minulla ei ole mitään sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan, jos ihmiset tekevät sitä vapaasti ja omilla rahoillaan, eivätkä ryöväämällä naapureita veroväkivallalla ja velkaannuttamalla tulevia sukupolvia.
Kannattaa jatkaa keskustelua vaikka täällä
http://aleksitolvanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/81464-sosialidemokraattin...
"Nyky-Venäjä on kaikkea muuta kuin liberaali maa."
Juuri näin hyvä ystävä. Niinhän mä sanoinkin. Kun yhteiskunnasta häviää kaikki kontrolli, kuten Venäjällä tapahtui Jeltsinin aikana, niin tässä on tulos. Varsinkin kun yhteiskunnassa ei ole mitään demokraattista traditiota.
"Sosialidemokratia on taloudellisesti myös kestämätön järjestelmä. Julkinen sektori kasvaa suhteettomasti, ja valtio joutuu elämään velaksi."
No, ei välttämättä. Demarit ovat aina olleet "tarkan markan" (no, sä et muista kun olet liian nuori) kannalla. Ihan varmasti demarit ovat yrittäneet AINA tasapainoittaa valtion budjettia. Ja sä kun et ilmeiseti edes tiedä, että sosiaalidemokraatit ovat pelastaneet Suomen kommunistien vallankumoukselta usean kerran. Vakavin yritys oli vuonna 1948.
Olkoonkin, että demarit saivat rahoitusta CIA:lta. Se oli ihan oikein.
"Kun yhteiskunnasta häviää kaikki kontrolli, kuten Venäjällä tapahtui Jeltsinin aikana, niin tässä on tulos. Varsinkin kun yhteiskunnassa ei ole mitään demokraattista traditiota."
Liberaalissa perustuslaillisessa valtiossako ei olisi järjestystä? Järjestys ei vaadi isovelikontrollia ja valtiojohtoisuutta, minkä näen sosiaalidemokratian heikkoudeksi.
"Demarit ovat aina olleet "tarkan markan" (no, sä et muista kun olet liian nuori) kannalla. Ihan varmasti demarit ovat yrittäneet AINA tasapainoittaa valtion budjettia." Demarit yrittävät tasapainottaa budjettia verottamalla lisää. Heti kun tulee taloudellisesti suotuisampaa aikaa, ollaan vaatimassa lisää sosiaalietuuksia ja ilmaispalveluja mm. velkojen lyhentämisen sijaan. Muistan kuitenkin Urpilaisen linjaukset vuodelta 2008. En syytä yksinomaan SDP:tä, vaan sosiaalidemokraattista ideologiaa, jonka lähes kaikki puolueet myös kokoomusta myöten ovat omaksuneet jollain tavalla. Yksikään ek-puolue Suomessa ei esim. ole liberaali saati ehdottanut kestävää visiota.
Kokoomusnuorilla saattoi olla ainoana lajissaan tulevaisuuteen katsovat ja taloudellisesti realistinen + liberaali tulevaisuusohjelma.
Kun ostaa rotukoiran, saa halutessaan sertifikaatin. Sen luotettavuuden voi sitten yrittää vaikka netistä tarkistaa. Jos sertifikaattia ei saa tai sen luotettavuutta ei voi tarkistaa, koiran saa halvemmalla. Tämä vaihtoehto on hyvä köyhille. Jos tulee ostettua koira, joka ei vakuutteluista huolimatta ole rotuvalio, tappio ei ole kovin kummoinen, kunhan koirassa ei ole fataaleja vikoja. Jos siis ei ole ostanut näyttelykoiraa.
Miksi tällaisesta systeemistä sitten on poliittisella päätöksellä luovuttu esimerkiksi lääkärien suhteen?
Kansantaloudellisesti on järkevää luoda suhteellisen tasalaatuinen terveydenhuolto, jotta resursseja ei tarvitse tuhlata sertitfikaatteihin ja niiden luotettavuuden tsekkailuun.
Markkinathan ovat myös yleensä tyytyväisiä tällaiseen sääntelyyn, joka tehostaa toimintaa, kunhan se kohtelee kaikkia tasapuolisesti.
Yksilö hyötyy tasalaatuisuudesta tietenkin myös. Etenkin köyhälle on iloa siitä, että ei joudu sääntelyn takia todennäköisesti puoskarin käsiin ja kuole.
Mutta miksi homma siis pelaa rotutodistuksissa mutta ei terveydenhuollossa?
Luulen, että tärkeä selitys on se, että ihmisen terveydellä ei usein ole ylähintaa. Siksi nimenomaan terveydenhuolto tuppaa muuttumaan sitä tehottomammaksi mitä vähemmän sitä säädellään.
Toinen selitys tietysti on se, että ihmisten on -- ilmeisesti perinnöllisen moraalikoodin takia -- vaikea hyväksyä sellaista epäreiluutta, että raha ratkaisee elämän ja kuoleman kysymyksissä. Tämä koskee tosin vain "meitä" eli sisäryhmää.
"Juuri markkinoilla syntyy evolutiivisesti yhteisesti hyväksytyt standardit, joita kyetään jatkuvasti parantamaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat".
Tarkoitat varmaan markkinoilla sellaista keskustelua, jossa itsesi kaltainen jumala julkaisee vain etukäteen hyväksytyt argumentit.
Nyt en ihan nähnyt mikä oli lainausta, ja mikä omaa sanomaa. Mutta, ei se mitään.
Itselläni ei ole mitään Kokoomusta vastaan. Aion äänestää Niinistöä. Se on oikein ja kohtuullista. Mutta Kokoomuksen äänestäjien täytyy tunnustaa Demareiden merkittävin rooli suomalaisen yhteiskunnan rakentamisessa. Emmekä aio vieläkään luovuttaa :)
Pääasia suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä on kuntarakenteen muutos. Ihan varmasti kunnat itse eivät sitä tee. Mafiaa, ja kuntamafiaa. Se on PAKKO tehdä valtiovallan toimin. Eikä kannata hirveesti kuunella "kuntavaikuttajiena" tai Kepun itkua.
Toivoisin, että kokoomus ja Demarit voisivat nämä leikkaukset tehdä yhdessä. Koska, ne on PAKKO tehdä. Jos yhtää ajattelee, niin ymmärtää.
Poliittinen pakko on suhteellinen käsite. Jos haluamme jatkaa taloudellisesti tehotonta hyvinvointivaltiota ja vaatia kunnilta enemmän velvoitteita, niin ainoastaan silloin on pakko olla keskusjohtoisia autoritaareja ja ajaa kuntaliitoksia kaikin mahdollisin keinoin.
En tiedä, kuuluuko valtiojohtoisuus, pakottaminen ja väkivallanomainen ryöstöverotus sosiaalidemokraatin sielunmaisemaan, vai onko näiden moraalisesti ikävien piirteiden miettiminen sivuutettu ajattelemalla, että tarkoitus hyvittää keinot?
Ajattelu hieman laajemmassa kehyksessä on puolestaan asia erikseen. Itse kannatan kuntien itsenäistämistä ja valtion velvoitteiden leikkaamista. Tässä on esim. järkevää asiaa http://saul.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84106-liittovaltio-suomeen
Luulisin demreiden ajattelevan melkein kaikkien muiden tavoin, että markkinoilla tapahtuu markkinavirheitä. Siksi on markkinoiden rinnalla oltava toinen legitiimiksi koettu järjestelmä, jonka puitteissa tehdään päätöksiä. Ehkä he ajattelevat, että esimerkiksi negatiivinen ulkoisvaikutus on väistämätön markkinavirhe, jonka korjaaminen on parasta tehdä demokraattisesti, koska parempaa keinoa ei ole.
Ja niinhän se tietysti on, muu on utopiaa tai sortoa.
Tuossa on myös taustaoletus, että valtio olisi kykenevä tunnistamaan ja reagoimaan markkinavirheisiin. Markkinavirheiden korjaaminen kansantaloustieteen oppikirjan ideaalimallin mukaan valtiollisesti on vähintään yhtä suurta utopiaa kuin markkinavirheiden kiistäminenkin. Jopa taloustieteen oppikirjoissa käsitellään aihetta valtion epäonnistuminen. Usein kun asioista päätetään demokraattisesti intressiryhmien ristipaineessa, päätös on aivan jotain muuta kuin mitä analyyttinen itsensä kaikkitietäväksi kokeva ekonomisti työpöydän äärellä olisi toivonut.
Kaikki myöntävät, että demokratialla on ongelmansa. Päätökset ovat usein jotenkin intuitiivisesti vääriä. Mutta toisaalta niiden täytyy olla samanaikaisesti intuitiivisesti oikeita -- koska minä ja moni muu ei tunne parempaa järjestelmää markkinavirheiden korjaamiseen. Tämä on joko paradoksi tai sitten on vain valittava puolensa.
Paradoksi se todellakin on. Mikään järjestelmä ei voi korjata ihmisen rajattua rationaalisuutta, mutta joku järjestelmä voi mitätöidä spontaanin järjestyksen ja niiden vähäistenkin tiedon jyvästen avun resurssien kohdistamiselle.
Usein edes markkinavirheen käsitteestä ei ole yksimielisyyttä, mikä olisi keskustelu erikseen.
LÄÄKÄRIPULA JA VALELÄÄKÄRIT
Lääkäripulan aiheuttajana on kauan sitten suoritettu alan
opiskelupaikkojen vähentäminen, joka tehtiin Lääkäriliiton
vaatimulksesta. Valelääkärit ovatkin seurausta tuosta.
Ammattiliiton toteutuneella vaatimuksella turvattiin vain
lääkärikunnan hyvä palkkataso. Toimenpiteen piti johtaa
siihen, että lääkäreitä ei valmistunut työttömyyskortistoon
ja että valmistuvat lääkärit olisivat taidoiltaan päteviä
ja samantaitoisia.
Mutta jouduttiin tilanteeseen, jossa lääkäreitä piti saada
tänne houkuteltua ulkomailta. Kaiki kelpasi, kun hätä oli
suuri. Koulutuksen tasolla ei niin väliä, kunhan jonkin
paperin esitti. Luotiin hyvä tilaisuus valelääkäreille.
Onhan tulotaso turvattu, mutta kansa kärsii lääkäripulasta.
Niin, ja muuten olen sitä mieltä, että Väinö Tannerin kunnia pitäisi palauttaa ihan virallisesti. Siinä oli todellinen isänmaan ystävä, varsinainen patriootti.
Jos minulla olisi valtaa, niin perustaisin Väinö Tannerin muistoa kunnioittavan säätiön tai palkinnon, joka annettaisiin ansioituneelle työväestöön kuuluvalle lapselle, opiskelijalle tai vanhemmalle.
PS: Sorry, että edellisessä kommentissani oli kirjoitusvirheitä. Tuli kirjoitettua "vasemmalla" kädellä :)
Tuomas Taussi: "Niin kutsuttu valelääkärikohu on päätynyt poliittiseksi keppihevoseksi. On jopa esitetty, että peruspalveluministeri Maria Guzenina-richardsonin täytyisi erota virastaan. Hieman syvällisemmässä mielessä syntipukiksi on taas joutunut "uusliberalismi". Viikonloppuna luin ohimennen eräästä iltapäivälehdestä, että vastuullinen olisi Jyrki Kataisen kokoomuksen oikeistosiiven lobbaama uusliberalistinen tilaaja-tuottaja-malli. Ihmiset näyttävät haikailevan aikaa, jolloin valtion byrokraattiset isovelijärjestelmät olivat raskaampia ja palvelut enimmäkseen julkisia. Jälleen keskustelu rajoittuu ahtaaseen arvokehykseen. Rivien välissä kaikki näyttävät allekirjoittavat näkemyksen, että ainut tie pätevälle lääkärille päästä alan tehtäviin on valtion vaatima muodollinen tutkintopaperi."
Lääkärikunta on syytä erottaa valvontaviranomaisesti. Potilas pystyy tunnistamaan tuleeko hän hyvin kohdelluksi, sen sijaan hänen on vaikea tunnistaa onko hänet hoidettu oikein. Asiaa on tutkittu useaan otteeseen. Potilaiden mielestä sulavakäytöksinen ja miellyttävä lääkäri on parempi lääkäri kuin kokeneempi lääkäri jos lääkärin vuorovaikutustaidot eivät miellytä. Hoitotuloksia objektiivisesti arvioiden kokenut lääkäri tekee useammin oikeita ratkaisuja.
Lääkärin työ on High Tech ammatti - asintatuntija-ammatti puhtaimmillaan. Sen lisäksi riittävä tietopohja on ehdoton edellytys sille että niin taitoja voi harjoitella ja kehittää. Lääkäri on keskimäärin pätevä ja kokenut työskenneltyään alalla 10 vuotta. Koulutus varmistaan sen, että tänä aikana ei tapahdu katastrofeja.
Voisin hyvin antaa kotini putkityöt sydänkirurgin hoidettavaksi, mutta en antaisi putkimiehen korjata sepelvaltimoitani mikäli tietäisin että hänellä ei ole lääkärin koulutusta ja tutkintoa.
Lääkärin opinnot eivät ole pääosassa teoreettisia vaan hyvin käytännön läheisiä. Lisäksi tärkeää on mallioppiminen mestareilta ja kasvaminen lääkäriyhteisöön.
Kun sairaanhoitajista yritettiin kouluttaa lääkäreitä siihen meni enemmän aikaa kuin lukiolaisten kouluttamiseen eikä lopputulos ole ainakaan parempi vaikka heillä oli alan koulutustaustaa ja työkokemusta enemmän. Kokeilu jäi Suomessa onneksi yksittäiseksi ja on haudattu vähin äänin.
Itselleni on ihan sama onko systeemi uusliberalistinen vai ei. Tarkoitus on tuottaa potilaille terveyshyötyä. Rahaa on turhaa hukata konsulteille, taloustieteilijöille ym siipeilijöille. Kännykän rakentaminen on erilaista kuin ihmisen parantaminen.
Ehkä ilmeisin esimerkki "uus" tai "vanhaliberalismista" lääketieteessä on se, että USAssa terveydenhuollon taso on keskimäärin sama kuin Suomessa, mutta kustannukset kansaltaloudelle ovat kaksinkertaiset kun on huomioitava hoitohenkilökunnan lisäksi vakuutuslaitosten, lakimiesten, tuomioistuinten ym kulut. Näillä resursseilla voisi mieluummin tuottaa terveyshyotyä.
Siteeraan pääosin itseäni - Wikipedia:
"LÄÄKETIETEELLINEN MALLI on prosessi, jossa lääkärit tai muut terveydenhuollon ammattilaiset parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta parasta taitoaan käyttäen hoitavat potilaita sekä neuvovat ja koordinoivat hoitoja, joiden tarkoituksena on terveyden parantaminen. Kaiken kaikkiaan tämän voi määritellä "Onko hoito käyttökelpoista ja tehokasta?" Mallia käytetään tapahtumaketjussa, jossa lääkärit parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta vastaanottavat ja tutkivat potilaan sekä samanaikaisesti neuvovat hoitoja, järjestelevät hoitoketjuja ja hoitavat potilaita tarkoituksenaan terveyden parantaminen tai edistäminen. Tavoitteena on että potilas saisi mahdollisimman paljon terveyshyötyä.
Lääketieteellisen tiedon perusta on kokemusperäistä, näyttöön ja epidemiologiaan perustuvaa. Malliin sisältyy tutkimuksen ja hoitamisen lisäksi olennaisena osana sekä empiirinen, laadullinen että epidemiologinen tieteellinen tutkimus. Uusia ja vanhoja tutkimusmenetelmiä ja hoitoja - niiden kustannuksia ja hyötyjä - on jatkuvasti tutkittava ja kriittisesti arvioitava siinä biopsykososiaalisessa ympäristössä, jossa niitä on käytetty, käytetään tai tullaan käyttämään. Vaikka lääketieteen mallissa pyritään siihen, että yksilön etu on kaiken lähtökohta, joissain erityistapauksissa yhteisön etu voi ylittää yksilön välittömän edun.
Harvoin voidaan tietää tai väittää uutta hoitoa vanhaa paremmaksi, ennen kuin asiaa on tutkittu riittävän monta potilasta hoitamalla. Nykyisten lääketieteellistä tutkimusta säätelevien eettisten normien mukaan tutkimus voidaan keskeyttää siinä vaiheessa, kun on osoittautunut että jompikumpi hoito on tehokkaampaa eli riittävä tietotaso on saavutettu. Yksittäisten tutkimusten perusteella ei koko hoitokäytäntöä voida muuttaa vaan hoitoja on tutkittava riittävän monelle ihmiselle ottaen huomioon ihmisten geneettisen variaation ja kulttuurisidonnaiset tekijät ennen uusien hoitojen laajempaa käyttöönottoa.
Diagnoosi on yhteisesti sovittu ja määritelty nimi jollekin sairaudelle tai tilalle. Pyrkimyksenä on, että diagnoosi pohjautuisi sairauden syyhyn, eli etiologiaan. Parhaiten tämä toteutuu esimerkiksi yleisissä infektiosairauksissa, kuten streptokokin aiheuttamassa angiinassa. Joskus taustalla voi olla jokin immuunijärjestelmän toimintaa huonontava sairaus, jolloin on syytä merkitä vähintään kaksi diagnoosia. Usein joudutaan tyytymään deskriptiiviseen diagnostiikkaan. Näin on etenkin psyykkisten sairauksien osalta. Tällöin kuvataan erilaisia oireita ja löydöksiä ja kun näitä on määritelmän mukaan riittävästi, voi tilan nimetä sairaudeksi eli tehdä diagnoosin.
Tärkeää on, että lääketieteessä kuvataan käytetyt ja tutkitut hoitomenetelmät ja prosessit riittävän tarkasti, jotta tutkimus- ja hoitomenetelmät ovat validoitavissa ja niitä voidaan käyttää ja tutkia muuallakin. Lääketieteellisen tiedon pitäisi olla kuten freeware-ohjelmistot, eli että kaikki tutkimus ja hoitomenetelmät olisivat vapaasti lääkäreiden käytettävissä, mutta niihin tehdyt muutokset olisi dokumentoitava ja muutosten olisi myös oltava vapaasti muiden käytettävissä ja jäljitettävissä."
Shah, P., Mountain, D. "The medical model is dead - long live the medical model." British Journal of Psychiatry (2007), 191:375-377
Viittaat vain ensimmäiseen kappaleeseeni. Oliko se kenties ainut kappale tekstistäni, jonka luit?
Käytit ns. "amerikka-kortin" rinnastamalla liberalismin ja Yhdysvallat. Yhdysvalloissa on voimassa korporatistinen järjestelmä siinä, missä Suomessakin. Valtiovaltaa käytetään hyväksi, mutta hieman eri lopputuloksella. Vaihtoehtolukemistoa hv-valtiopropagandalle http://liberalismi.net/wiki/USA:n_terveydenhuolto
Sinun tekstisi keskittyy lähinnä puolustamaan lääkäritutkinnon kattavuutta, mitä en tietenkään kiistä. Oma väitteeni oli se, ettei muodollinen tutkinto voi ratkaista henkilön oikeutta tehdä töitä, jos joku häneen luottaa. Sinä et ehkä luottaisi muodollisesti epäpätevään, eikä varmasti moni muukaan vastuullinen ihminen, mutta sittenhän ei tarvitsisi pelätä sitä, että vastuulliset ihmiset palkkaisivat epäpäteviä ihmisiä vastuullisiin tehtäviin.
Juuri näin. Valelääkärikeskustelu pitää ulottaa laajempiin yhteyksiin. Se on koko yhteiskunnan sairaus. Valeyhteiskunta, valeihmisyys, valetyöt, valheellisuus kokonaisuudessaan. Kuka oikeasti tekee tuottavaa työtä? Koko yhteiskunta elää harhassa. Raha tulee vain viennistä, kaivoisteollisuudesta ja puusta. Koettakaa nyt skarpata poliitikot.
Ja Suomi voisi tehdä suunnattoman tilin ydinvoimasta ja "loppusijoituksesta" koko Eurooppa odottaa.
Tosiasia kuitenkin on, että kun me laitetaan "ydinjätteet" peruskallioon, niin se EI OLE JÄTETTÄ, vaan tulevat sukupolvet hakevat ne uudelleen käytettäväksi energiaksi. Eikä se enää ole turvallisuusriski. Joten, ei kannata laittaa liian syvälle.
Pakko vielä kommentoida, kun otit tähän ongelmaan mukaan kaikkein parhaan poliittisen aatteen.
Todellakin naurattaa kaikki psykiatria, jne... jne. Yleislääketiede, mitä se on? Totta kai se mahdollistaa "valelääkärit", jos koko "lääketiede" perustuu höpö, höpöön.
Mitä tapahtuu ns. terveyskeskuksissa? Siellä istuu 90% jengistä siinä toivossa, että saisivat päivän tai pari sairista, jotain troppia pahaan oloon tai kun "lapsi on sairas". Hei, lapsilla nyt on aina kuumeita, se kuuluu asiaan. Miksi pitää aina mennä tervariin?
Sairastaminen on yhteiskunnallinen ongelma ja sillä on suora linkki köyhyyteen. Kuka on oikeesti joskus saanut mitään apua SAIRAUTEEN terveyskeskuksesta? Jos sulla on sormet poikki (kuten minulla) niin sen korjaa ammattimies (kirungi/putkimies). Se on vain näin raksalla ja lääketieteessä.
Voihan sitä reseptejä tai sairista kirjoitella, mutta sillä ei ole mitään merkitystä ihmisen elämään ja terveyteen.
No, en nyt osaa ihan tätä ongelmaa yhdistää sosiaalidemokratiaan. Myönnän kuitenkin, että hyysäysyhteiskunta on voinut olla tähän syynä. Mutta kysyn, miksi ihmeessä ihmisillä on niin paha olla tässä yhteiskunnassa? Meidän pitää yhdessä miettiä korjaus näihin ongelmiin.
Hyvä kuitenkin, että nuori mies on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Olisivatpa kaikki muutkin nuoret samalla tavalla, niin eipä meillä eläkeläisillä olisi tarvetta enää säpistä :)
Ainoa seikka, joka minua hämmästyttää, on se, että olet kauppatieteen ylioppilas. Sehän on nähdäkseni kohdallasi sekä tarpeetonta että esittämäsi ideologian vastaista. Ehkä se johtuu siitä, että haet tällä tavalla sertifikaatin kehnompaa korviketta. Odottaisin kuitenkin blogisi perustelle enemmän....
No, älä välitä. Sanoipa kuka mitä tahansa, niin me tarvitsemme sinua kehittämään suomalaista yhteiskuntaa. Blogit ja mielipiteet muuttuvat, mutta tarve vaikuttaa säilyy. Hyvä avaus ja kaikki pisteet :)
Itse toivoisin pääseväni Helsingin kaupunginvaltuustoon syksyn vaaleissa. Raskas tie, enkä tiedä jaksanko. Mutta haluaisin oikeasti kehittää pääkaupunkiseutua ihmisille. Nyt kaikki on unohdettu ja jätetty vain rahalle. Rahakin kyllä kumartaa, kun sille näyttää keppiä.
Jos haluaa tehdä jotain hyvää tässä maailmassa, toimenpiteet ovat politiikan minimoiminen ja kansalaisyhteiskuntamuotoinen hyväntekeväisyys ;)
Luin toki muutkin kappaleet sekä myös vastauksia. Mielipiteitäsi on vaikea kommentoida, sillä niissä ei ole oikein ymmärrettävää sisältöä. Mitä esimerkiksi tarkoitat:
"Oikea ongelma on se, jos epäpätevät ihmiset pääsevät petoksen avulla vastuuseen tietämättömien potilaiden terveydestä. Liberaalissa yhteiskunnassa ainut rikos tässä olisi väärän todistuksen antaminen työnantajalle tai asiakkaalle omasta ammattitaidosta esim. väärentämällä tai valehtelemalla. Suomessa pätevyyteen tarvitaan muodollinen tutkinto ja todistus. Valtio tulee siis kolmantena osapuolena tilaajan ja tarjoajan väliin omilla pätevyysmääritelmillään. Pätevyys ja tutkinto ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, ja voivat vaihdella helpostikin."
Käytännön vastaanottotilanteessa tilaajana on potilas ja tuottajana lääkäri. Siihen ei tarvita hallitsijoita tai talousihmisiä teorioineen.
Mitä sitten tulee hoidon tuloksiin niin kieltämättä itse aiheutettujen liian vähäisestä liikunnasta, liikasyömisestä ja liikajuomisesta johtuvien kansansairauksien hoito on ylikorostunut ja tuloksiltaan varsin vaatimatonta.
Parhaat tulokset lääketietessä tulevatkin psykiatrian alalta. NNT-luvut (eli kuinka montan potilasta on hoidettava että yksi paranee kunnolla) ovat psykiatrisessa hoidossa luokka 4-10 ja muussa lääketieteessä joitakin leikkaustoimia ja antibiottihoitoja lukuun ottamatta luokka 10-40.
Markkinavoimat eivät kuitenkaan toimi terveyshyötyä oikein tuottaen. Ne ihmiset, joilla on varaa maksaa lääkäripalveluista eivät välttämättä ole riittävän sairaita tarvitakseen lääkäriä. Sairastuneet ihmiset ovat yleensä köyhempiä ja heillä ei ole varaa palveluihin.
Tämän vuoksi on päädytty siihen että tilaajaa (yksilöä) edustaa ihmisyhteisö, jota kunnaksi tai valtioksi kutsutaan.
Kun lääkäri saa laillistetun lääkärin oikeudet hän saa samalla oikeuden harjoittaa lääkärin tointa itsenäisesti. Kukaan muu kuin potilas ja hoitava lääkäri eivät lue eivätkä saa lukea potilaskertomuksia.
Erikoislääkärin tutkinto tarkoittaa sitä, että ihminen on suorittanut ja tenttinyt vähintään 13 vuoden opinto-ohjelman menestyksellä.
Nykyjärjestelmä mahdollistaa hyvinkin liberaalin toiminnan. Yksittäinen lääkäri saa käytännössä toimia kenenkään valvomatta.
Kenenkään ei ole pakko mennä lääkäriin (paitsi kun on epäily vakavasta mielenterveysongelmasta - mutta se onkin asia erikseen). Vapaa ihminen voi vapaasti mennä minkä tahansa puoskarin, kiropraktikon, kuhnekylpy tai hivenainetohtorin luo, mutta jostain ihme syystä ihmiset menevät mieluiten laillistetun lääkärin luo välittämättä onko kyse markkinataloudesta, liberalismista, sosialismista tai jopa sosiaalidemokratiasta. Lääkärin todellinen esimies on potilas. Muodollinen esimies - esim yksityinen lääkäriasema tai sairaala ei juurikaan voi määrätä tai valvoa mitä lääkäri tekee.
Tämän vuoksi on pakko johonkin luottaa. Onneksi Lääkäriys ja lääkärin tutkinto on edelleen arvostetuin ammatti tässä sosiaalidemokraattisessa kuten myös liberaaleimmissa valtioissa.
Vai niin.. että sertifikaatit.
Meillä on jo Sertifikaatti järjestelmä. Tosin sitä ei kutsuta sertifikaatti järjestelmäksi. Sitä kutsutaan lääkärin oikeuksien antamiseksi, soveltuvan koulutuksen perusteella.
Sitä postia hoitaa Valvira.
Miten se käytännössä eroaa näistä huuhaa sertifikaateista? Paitsi sillä, että se on (vihaamasi) valtion firma.
On totta, ettei Valvira ole hoitanut asiaansa kunnolla, mitä ilmeisimmin, koskapa näitä valepuoskareita on päässyt seulan läpi. Mutta mitä uutta joku setidikaatti toisi? Ei mitään paitsi sen, että joku muukin pääsee rahastamaan lääkärin auktorisoinneilla. Se ei tuo hitonkaan vertaa lisää luotettavuutta asiaan, päin vastoin.
Ehken näitä kannattaisi harkita kunnolla ja vaikka keskustella jonkun älykään ihmisen kanssa ENNEN kun nolaa itsensä näillä aivopierulla julkisesti.
Et nyt ole ymmärtänyt täysin pointtiani, joten suosittelisin hieman asiallisempaa näin alkuun.
Valtiossamme muodollisesti epäpätevällä ei ylipäätään ole mahdollisuutta toimia mitenkään lääkärinä, jos hän ei saa auktoriteetin hyväksyntää. Jos hänelle annettaisiin sopimusvapaus sillä ehdolla, ettei hän anna väärää todistusta esim. koulutuksestaan ja kokemuksestaan, hänen menestyksensä on pitkälti siitä kiinni, kuinka hyödylliseksi asiantuntijat hänet näkevät. Nyt tämän arvion tekee pitkälti valtio karkeine vaatimuksineen.
Kuten aikaisemmassa postissani sanoin:
Itse vain uskon sertifikaattien olevan luonnollinen vastaus tilanteeseen. Toki palkkaavt yritykset voivat yhtä lailla ulkoistaa valinnat vaikka asiantuntijoista koostuvalle lääketieteelliselle henkilöstöfirmalle. Emme voi tietää, mihin tiettyyn ratkaisuun ihmiset tarkalleen päätyisivät, mutta eivät he sietäisi tilannetta, jossa ei olisi saatavilla tietoa hakijan soveltuvuudesta.
"Valtiossamme muodollisesti epäpätevällä ei ylipäätään ole mahdollisuutta toimia mitenkään lääkärinä, jos hän ei saa auktoriteetin hyväksyntää."
-Onko siihen mitää syytä että saisi? Sellainen on yksiselitteisesti vaarallista potilaan kannalta. Mainittakoon nyt vaikka esimerkiksi tilanne jossa hyvä ystäväni meni lääkäriin flunssaoireiden vuoksi. alle tuntia myöhemmin hän oli pallolaajennuksessa akuutin infarktin vuoksi. Olisiko vajaakoulutettu tunnistanut tuon? Ehkä, mutta en ainakaan minä haluaisi ottaa sitä riskiä.
Epäpätevälle Lääkärille on nimikkeitä vaikka kuinka olemassa. Miksi hänen pitäisi saada sanoa itseään Lääkäriksi. Ihmisten mielissä Lääkäri tarkoittaa koulutettua lääketieteen ammattilaista. Vajaasti koulutettu sellainen ei ole. Se on selkeä erottava tekijä koulutetun ja kouluttamattoman tai vajaastikoulutetun välillä, joka selventää asiakkaalle (potilaalle) pätevyyden ainakin siltä osin, että ko. henkilö on läpäisyt koulutuksen ja vaadittavat tentit. Itse pätevyys (ammattitaito) tulee - niinkuin kaikissa muissakin ammateissa - kokemuksen kautta vuosien varrella. Tätä pohjaa vasten Setifikaattijärjestelmä on turha jos vain pidämme kiinni nimikkeestä ja sen käyttämisen oikeutuksesta.
Muut olkoon vaikka lääketieteellsiä terapeutteja tms. yhdessä vyöhyke, aroma, Shiatsu ja jalkiviterpeuttien kanssa. Ja sillä harmaalla alueella voisikin olla joku sertifikaatti systeemi. Koska sellainen olisi aivan yhdentekevä.
Jos et luota lääkärikeskukseen, jonka listoilla on muodollisesti epäpäteviä työntekijöitä, voit olla menemättä juuri sellaiseen lääkärikeskukseen tai vaatia erikseen, että pääset pätevän hoidettavaksi. Tässäkin tein jo oletuksen, että lääkärikeskuksissa saattaisi olla muodollisesti epäpäteviä lääkäreitä, mitä ei välttämättä tapahdu. Se on ihmisten itse päätettävissä.
Muistuttaisin vain tästä:
http://www.jstor.org/pss/1812044
http://en.wikipedia.org/wiki/Kenneth_Arrow#Information_economics
Vähän sivuatkin tuota tiedon epäsymmetriaa, mutta et mielestäni onnistunut uskottavasti väittämään, että kilpailevat sertifikaatit voisivat luotettavasti korvata julkisesti valvotut kriteerit (ellet sitten kommenteissa, jotka luin vain kursiivisesti).
Lahjusskandaalin pelko ei ole riittävä luotettavuuden lähde, kun muistetaan, että sen lahjuksen voi ottaa yksittäinen yrityksen imagosta vähemmän kiinnostunut henkilö organisaatiossa. Monen sertifikaatin joukosta sen parhaan etsiminen voi myös olla ylitsepääsemätön este joillekin.
Sitten, jos vielä katsotaan mielestäni perusteltua tilannetta, jossa terveydenhoitoa tarjotaan ihmisille myös julkisesti kustannettuna, tulevat yksityiset kriteerit vielä kummallisempaan valoon. Sertifikaatin valinta olisi täällä yhä valtion asia, vaikka itse sertifikaatit olisivatkin yksityisiä. Tämä pätee myös, jos tämä toteutetaan palveluseteleillä.
Itse menisin pisimmillään niin pitkälle, että sallisin kilpailun julkisten kriteereiden kanssa. Vrt. että saahan meillä olla homeopaattikin, mutta ei sille saisi antaa viranomaisten luottamusta.
Yritykset itse vastaavat julkisuuskuvastaan valvomalla työntekijöiden luotettavuutta. Aika heikko väite myös, että sertifikaatin valinta olisi ylitsepääsemätön este.
Ei tietenkään valtion tarvitse valita sertifikaattia tai olla niiden kanssa missään tekemisissä. Valtio voi silti vaatia tutkintoa omiin virkoihinsa. Tämä on yksi syy, miksi valtion olisi syytä siirtyä enemmän taka-alalle syrjäyttämästä yksityisten ihmisten toimintaa.
Valtiossamme muodollisesti epäpätevällä ei ylipäätään ole mahdollisuutta toimia mitenkään lääkärinä. Tämän sopimusvapauden salliminen luotettavuuden ehdolla on ainut konkreettinen asia, mitä ehdotin.
Itse vain uskon sertifikaattien olevan luonnollinen vastaus tilanteeseen. Toki palkkaavt yritykset voivat yhtä lailla ulkoistaa valinnat asiantuntijoista koostuvalle lääketieteelliselle henkilöstöfirmalle.
Siis lähinnä valinnanvaikeuksia tulee yksilölle, joka joutuu käyttämään rajallista aikaansa selvittääkseen eri lääkäripalveluiden riskejä. Tämä on helpompaa kun kriteereitä on vähemmän.
Mietin yhä myös, että miten suhtaudut näihin?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskomusl%C3%A4%C3%A4kint%C3%A4#Lains.C3.A4....
Kannattaa lukaista tuo Arrowin artikkeli.
Kyllä ihmisillä on jo tälläkin hetkellä päänvaivaa arvioidessaan, menevätkö he arvauskeskukseen vai yksityiselle, ja mikä odotettu pätevyystaso. Tietenkään yksilö ei ole yksin analysoimassa valintojaan, vaan esim. vakuutusyhtiöverkostot ja kansalaisyhteiskunnan aloitteelliset instituutiot tekevät sitä. Monilla antiliberaaleilla on käsitys, että vapaa yksilö olisi yksin, eikä kansalaisyhteiskuntaa olisi, kun ei valtion syrjäyttämässä holhousvaltiossakaan näytä ilmenevän tarpeeksi kansalaisaloitteellisuutta.
En ole perehtynyt erilaisiin vaihtoehtotieteisiin terveysalalla, mutta liberaalina olen sitä mieltä, ettei valtion tule ottaa kantaa siihen, mikä on "oikeaa tiedettä". Omalla alallani tiedän ainakin, mitä ongelmia tästä on seurannut maailmanlaajuisesti mm. finanssikriisiä myöten. Valtavirta ei tällä hetkelläkään ole onnistunut kohdistamaan huomiota todellisiin huolenaiheisiin, vaan lähinnä poliittisten intressien perusteella siihen, mitä heidän kannattajaryhmänsä haluavat kuulla ns. asiantuntijoiden suusta. Harva äänestäisi "ilonpiilajia".
Edellisessä olleen JSTOR-linkin sijaan täältä voi lukea saman paperin ilman eri oikeutta:
http://www.who.int/bulletin/volumes/82/2/PHCBP.pdf
"Todellinen" liberaali yhteiskunta on yhtä hankala malli kuin "aito" sosialismi. Nykyisestä yhteiskuntamallista ei ole tähän "todelliseen" liberalismiin helppoja teitä. Vallankumous, globaali katastrofi tai jumalallinen väliintulo tulevat mieleen vaihtoehtoina.
"Todellisesta" liberalismista on mielenkiintoista käydä keskustelua, koska se on hyvä alusta filosofiselle pohdiskelulle ihmisluonnosta. Aika-ajoin se turhauttaa, koska joskus tuntuu että osa keskustelee käytännön tasolla mahdollisista muutoksista nykyiseen yhteiskuntajärjestykseen ja perustelee niitä ideologialla, joka edellyttäisi vähintään vallankumousta.
Hieman liberaalimpi lainsäädäntö on siis eri asia, kuin täysin liberaali utopia. Nykyisessä yhteiskuntamallissa esimerkiksi markkinasertifikaatti lääkäreille tarkoittaisi vallan siirtämistä pois demokratisesti hallitusta mallista, kohti etabloituneiden suuryritysten kasvavaa valtaa. Nämä samaiset yritykset hyötyvät verorahoin tuetusta hyvinvointiyhteiskunnasta, eivätkä tietenkään tingi pätkääkään jo saavutetuista eduista.
Suurten yritysten valta-asema on olemassa oleva ja todellisuutta muokkaava tekijä. Näiden yritysten nykyinen asema ei ole muodostunut vapailla markkinoilla, siis sellaisilla "todellisilla" vapailla markkinoilla joita tarkoitetaan kun liberaalia utopiaa hahmotellaan. Yritysten "nollaaminen" ja vapaan markkinan luominen puhtaalta pöydältä onkin "todellisen" liberalismin suuri(n) haaste.
Teoreettisesti on mahdollista, että demokraattisesti valittu parlamentti hajoittaa itsensä, jotta "todellinen" vapaus koittaisi. Mutta mikä yritys luopuu ensimmäisenä siitä asemasta ja varallisuudesta, joka sille on kertynyt nykyisillä, ei-vapailla, pelisäännöillä? Kuka markkinatoimija toteaa: "Tästä alkaa uusi aika, tyhjentäkäämme pöytä ja jakakaamme pelimerkit uudelleen" ?
Valtion monopoli omalla alueellaan on hyvin mielenkiintoinen kysymys. John Locke katsoi, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti vapaita ja valtio tulee määritellä. Saksalainen filosofia taas on lähtenyt hallitsijan jopa mielivaltaisesta yksinvallasta ja kansalaisilla on tiettyjen rajattujen oikeuksiensa lisäksi tukku velvollisuuksia hallintoalamaisina. Vielä mielenkiintoisemmaksi asian tekee, että DDR:ssä pyrittiin oikeasti toteuttamaan tätä traditiota.
Ei siitä mitään tule mikäli ihmiset eivät tunne itseään vapaiksi. Kyllä John Locke lopulta on oikeassa että hallinto voi olla legitiimi vain ainoastaan mikäli se suojelee yksilönvapauksia.
Marko Kivelä: Jos kerta puoskarointi tulee sen takia minimoida, että se saattaa kasvattaa kuolonuhrien määrää, niin tällöin samalla logiikalla kaikki tieliikenne tulee kieltää, koska tunnetusti tieliikenne tuottaa kuolonuhreja. Kaikki liikenne olisi tapahduttava raiteilla. Yksikin tieliikenteen kuolonuhri on liikaa.
Joo kokeillaan vaan tätä. Mutta suostuukos Thomas Taussi koe-eläinihmiseksi, jolla testataan lääkäreiden pätevyyttä käytännössä? :D
En ole vaatinut keneltäkään uhrautumista "koe-eläinihmiseksi". Aina voit mennä sellaisen lääkärin vastaanotolle, jolla on muodollinen pätevyys.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 77 kommenttia