Thomas Taussi Länsimaisen ajattelun juurilla

Aatteeni

Aatteeni

Valinnanvapaus ja vastuu on minusta parempi kuin molempien puute. Vastuuton vapaus tapahtuu aina jonkun kustannuksella. Yhtä ei saa ilman toista. Mielestäni edellä mainitun vastuullisen vapauden ronski rajoittaminen tai pitkäjänteinen kontrollin hivuttaminen ei edusta minkäänlaista "aitoa" liberalismia. Länsimaisista hyveistä kuten vapaudesta ja tasa-arvosta on valitettavasti tullut viimeisen vuosisadan aikana pelkkiä imagonkiillotustermejä, jotka voivat mm. vasemmistolaisessa Suomessa tarkoittaa tasapäistämistä ja valinnanvapauden rajoittamista toisten valinnanvaran lisäämiseksi. Valinnanvapaus ja -vara ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.

Jotkut uskovat ihmisryhmien välisen ikuisen vastakkainasettelun ja taistelun, eripuraisuuden lietsomisen tarpeellisuuteen, ja että maailma kehittyisi sellaisen konsensuksen kautta kohti täydellisyyttä. Itse en pidä erimielisyyksien suurentelua tai taistelua välttämättömänä ongelmien ratkaisemiseksi. Yhtä vähän kannatan myöskin laillisista vääryyksistä vaikenemista. Ongelmat ja erimielisyydet eivät katoa, vaikka enemmistö veisikin vähemmistöä ja hiljentäisi sen samalla. Vastakkainasettelu olisi keskuudessamme vähäisempää, ellei valtio epäsuorasti tukisi ja näin ylläpitäisi sitä kulttuurissamme. Uskon enemmänkin kaikkialla tapahtuvaan hiljaiseen evoluutioon ja rakentavaan kilpailuun, ns. luovaan tuhoon.

Mielestäni erilaiset eturyhmät eivät saisi pyrkiä käyttämään politiikkaa ja auktoriteetteja välineenä ja kilpailuetuna omien arvojensa syöttämiseksi ihmisille. Tai pikemminkin tähän ei pitäisi antaa edes mahdollisuutta. Valtion täytyisi olla organisaationa rajoitettu ja mahdollisimman pieni rasite ihmiselle. Minusta paras tapa ajaa omia erikoisarvojaan on elää itse esimerkkinä niiden mukaisesti ja antaa muille oikeus elää omalla samanlaista vapautta kunnioittavalla tavallaan. Valtion tulisikin turvata jokaisen yhtäläinen oikeus arvoihin ja edustaa arvoneutraalisuutta. Voisin sanoa sen olevan valtiovallan tärkein tehtävä.

Vapaudesta

Mielestäni yksilöt ovat yhteiskunnan pienimpiä, mutta tärkeimpiä osasia. Olisi väärin pitää yksittäistä ihmistä pelkkänä pienenä rattaana, sillä yksilö on jo itsessään potentiaalinen ja arvokas yksikkö.

Minulle vapaus tarkoittaa luonnontilaa, jossa yksilön valinnanvaran rajoittamiseksi ei tehdä työtä, eikä yksilön valinnoista ole merkittävässä vastuussa kukaan muu kuin yksilö itse. Kun vastuuta ei voi automaattisesti sysätä toisen harteille, jalat pysyvät tukevasti maassa viimeistään kantapäiden kautta. Vapaus on luonnollista, ja olisi väärin ajatella sen olevan lahja joltakin. Vapauden voi vain viedä.

Koska vapaus on luonnollista, ajattelen pitkälti, ettei vapaus voi tapahtua kenenkään toisen kustannuksella. Toisten valinnanvaran ja hyvinvoinnin lisääminen muiden kustannuksella täytyisi olla hillittyä. Ihmiset luonnollisesti huomioivat toisiaan, jos heiltä ei viedä mahdollisuutta siihen. Minusta empatian pakkoulkoistaminen ei oikein toimi.

Tasa-arvosta

Tasa-arvo on minulle sitä, etteivät viralliset auktoriteetit kuten valtio tee työtä toisten syrjimiseksi tai suosimiseksi. Mitkään epäolennaisiin ominaisuuksiin kuten rotuun tai sukupuoleen liittyvät kiintiöt eivät mielestäni edusta tasa-arvoa, vaan toimivat aivan päinvastaisesti. Mielestäni mm. taloudellisen vastuun kantava yksityinen työnantaja saisi vapaasti palkata parhaaksi näkemänsä työntekijän yritykseensä.

On olemassa erilaisia taloudellisia ja henkisiä lähtökohtia, ja se on ihan luonnollista. Joidenkin mielestä tasa-arvo on pelkästään sitä, että varakkaiden perintö täytyisi tasata kaikkien hyväksi. Ristiriitaista, että näin ajattelevat ihmiset väittävät samalla, ettei raha ole kuitenkaan kaikki kaikessa. Kaiken järjen mukaan voisin epäillä heidän kannattavan myös henkisen pääoman verottamista, jos se vaan olisi mahdollista.

Yksilöstä ja valtiosta

Vapaassa yhteiskunnassa olisi mahdotonta, että yksilön edut menisivät yhteisön edelle, tai päinvastoin. En pidä ajatuksesta, että yksilö olisi pelinappula ja väline, joka täytyisi automaattisesti pakottaa luopumaan vapauksistaan yhteisön tai valtiollisten tavoitteiden hyväksi. Minusta valtio ei saisi myöskään tyrkyttää
arvoja ja moraaliohjeita ihmisille.
"...laki on usein vain tyrannin tahto, ja laki on sitä aina kun laki rikkoo yksilön oikeuksia." - Thomas Jefferson

Etäiset vallankäyttäjät eivät voi tietää jokaisesta yksilöstä ja näiden arvostuksista paremmin kuin yksilöt itse. En pidä vahvaa demokratiaa mitenkään pyhänä, sillä olisi väärin alistaa yksilö elämään muiden ihanteiden mukaisesti. Erilaisia tavoitteita omaavat ihmiset voivat elää sovussa ja tehdä rakentavaa yhteistyötä vapaassa yhteiskunnassa. En väitä, etteikö tämä joiltain osin toimisi nyky-Suomessa, mutta turhan paljon järjestelmämme pakottaa vielä vastakkainasetteluun ja ylimääräiseen poliittiseen pelleilyyn. Se ei itsessään tuota lisäarvoa yhteiskuntaan, vaan vetää välistä.

Suhtaudun valtiojohtoisuuteen aina kriittisesti, enkä pidä myöskään politiikkaa itseisarvona, saati poliitikkoja kaikkivoipina sankareina. Mikään yhteiskunta ei ole koskaan verottanut itseään rikkaammaksi. Taloudellisesti ajatellen vettä voi kantaa avannosta toiseen, ja valoa säkissä pimeään huoneeseen - aivan tuloksetta. Poliitikkojen ja virkamiesten organisoimilla tulonsiirroilla pidetään kuitenkin yllä välttämätöntä, kilpailua tukevaa järjestystä ja jonkinlaista tukiverkkoa apua tarvitseville. Itsessään se ei kuitenkaan riitä lähteeksi hyvinvointiin ja kansan rikastumiseen. Ihailemani politiikka olisi sellaista, joka huomattavasti palauttaisi keskitettyä valtaa ja vastuuta ihmisille, siis pienentäisi politiikan roolia.

Vapaus on siitä ainutlaatuinen arvo, ettei se rajaa muita erikoistuneitaarvoja pois. Jos taas vapaus pyritään syrjäyttämään jollain erikoistuneella arvolla, mahdollisuudet moniin muihin laajempiinkin arvoihin katoavat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat