*

Thomas Taussi Länsimaisen ajattelun juurilla

Liberaalitko uusia taistolaisia?

  • Merkittäviä liberaaleja hahmoja. Nuoria, hurjia, ehdottomia!
    Merkittäviä liberaaleja hahmoja. Nuoria, hurjia, ehdottomia!

Klassinen käsitys yksilönvapaudesta on herättänyt viime vuosina aktiivista keskustelua ympäri maailmaa. Keskustelu ei ole rajoittunut pelkästään ideologian kannattajien omiin kuppikuntiin. Tämän vahvistaa se, että aatteellinen liikehdintä on tunnistettu valtiojohtoista vastapuolta myöten, ja siitä on kirjoitettu lukuisia puheenvuoroja. Ihmiset niin liike-elämässä, politiikassa kuin muissakin kansalaisjärjestöissä ovat tuoneet esille entistä enemmän kriittisiä näkemyksiä valtiojohtoisuudesta ja sen oireilusta. On aivan normaalia, että uusiin ja vieraisiin asioihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti varovaisuudella. Vastaavasti ongelmaisellekin nykytilalle on halua keksiä puoltavia näkemyksiä vaikka väkisin. Yleensä tämä johtuu mielikuvituksen puutteesta ja haluttomuudesta haastaa tosissaan omia ennakko-oletuksia. Erotuksena täytyy kuitenkin huomata se, että kun edellä mainitun asian tekee akateemisesti ansioitunut "ajattelija", älyllisen laiskuuden saa näyttämään neroudelta ja maltillisuudelta. Näin on käynyt klassisen liberalismin ja libertarismin kritiikin kohdalla.

 

Vapaa markkinatalous ja yleisemmin klassinen liberalismi ovat Suomessa herättäneet niin nuoren kuin vanhemmankin väestön kiinnostuksen. Kokeneet elinkeinoelämän miehet kuten Björn Wahlroos ja Matti Apunen ovat puheenvuoroillaan ravistelleet julkista keskustelua. Myös kokoomusnuoret ovat saaneet yllättävän paljon medianäkyvyyttä ennen kaikkea liberaaleilla ideoillaan. Uudenlaisen ajattelun vyöryä on jo vuoden ajan verrattu taistolaisuuteen ja kommunismiin. 

 

Vuosi sitten ajatuspaja Demos Helsingin blogissa Roope Mokka keksi termin björniläisyys, joka ei oikein ottanut tuulta alleen seuraavaksi Esa Saariseksi tituleeratun Frank Martelan säestyksestä huolimatta. Maailmanlaajuisen yleisön omaavan Bloombergin mielipidepalstalla Nick Hanauer ja Eric Liu ovat tänä syksynä verranneet libertarismia kommunismiin. Kokoomusnuorten viime aikaisen mediahuomion myötä stalinistivertausten haaskalle ovat päätyneet vielä mm. Maria Pettersson ja Kari Salminen. Pääpiirteissään tekstejä yhdistää sama havainto, jonka mukaan sekä jyrkät liberaalit että taistolaiset ovat omassa marginaalissaan vuorotellen kokeneet tyytymättömyyttä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä kohtaan. Molemmat ajattelusuunnat nähdään ennen kaikkea idealistisen nuorison kannattamiksi sukupolviliikkeiksi.

 

Liberaalin ajattelutavan kannattajien rinnastaminen hyvin lyhytaikaisiin ja kontekstisidonnaisiin poliittisiin liikkeisiin on epärelevanttia ja osoittaa tietämättömyyttä aatehistoriasta. Klassinen liberalismi tai yhdysvaltalaisittain kutsuttu libertarismi eivät lopulta ole uusia opiskelijavoimin nostettuja liikkeitä saati sidonnaisia mihinkään suurvaltaan. Kyse ei ole mistään 2000-luvun muoti-ilmiöstä, vaikka internetin myötä marginaaliset ajatukset saisivatkin enemmän näkyvyyttä. Klassisella liberalismilla ja vapaalla markkinataloudella on ollut omat teräväsanaiset puolustajansa ja klassikkokirjallisuutensa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä ennen MarxinEngelsin ja Leninin syntymää saati Neuvostoliittoa ja taistolaisliikettä. Tulkinnat sukupolviliikkeestä voivat juontaa lähinnä havaintoon kasvaneesta kriittisyydestä hyvinvointivaltion kestävyyttä ja tulevaisuutta kohtaan.

 

Mikä selittäisi sen, että ilmeisen kouluttautuneet ja pätevinä ajattelijoina pidetyt ihmiset sortuvat perustamaan tekstinsä lapsellisille yksinkertaistuksille? Itse olen viimeiset viisi vuotta ollut erityisen kiinnostunut yksilönvapaudesta ja tutkinut siihen liittyvää kirjallisuutta sekä tutustunut saman henkisiin ihmisiin. Aikaisemmin minulle tuntemattomien kynäilijöiden tekstit todella yllättivät. En olisi uskonut, että saattaisin oppia tästä minulle tutusta aihepiiristä ja siihen liittyvistä ihmisistä jotain uutta ja perustavanlaatuista sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät ole osoittaneet ymmärtävänsä siitä käytännössä mitään.

 

Rehellisesti sanottuna en usko kyllä edelleenkään. Nyt vasta kuulen, että minulle tuttu liberaaliporukkani ihailee sokeasti nykypäivän Yhdysvaltoja ja kannustaa ihmisiä välinpitämättömyyteen heikompia kohtaan. Epäonni on merkki laiskuudesta ja huonommuudesta. Liberaalit yhtenäisenä joukkona perustavat ajatuksensa sadan vuoden takaiseen Itävaltaan, ja heille vapaus on kaikkein tärkein arvo myös henkilökohtaisessa elämässä. Ideologisesti eivät olekaan vastakkain individualismi ja kollektivismi, vaan individualismi ja yhteistyö. Kaiken lisäksi liberaaleilla on myös valmis utopia, jonka kaltaiseksi he haluavat määrittää yhteiskunnan. Liberalismin taustalla on itsekäs ihmiskuva. Taloustieteen perusteista tutut täydellisten markkinoiden olosuhteet tulevat todeksi heti, kun sääntely poistetaan. Pakko kai tuohon on uskoa. Turha kysyä liberaaleilta itseltään. Muuten pohja näppärältä vertaukselta voisi mennä ainakin niiden silmissä, jotka lukevat tekstistä enemmän kuin loppukappaleen teesit.

 

Yksi akateemisessa kirjoittamisessa suosittu malli on CARS (Create a Research Space), jonka mukaan tutkijan on suotavaa perustaa kirjoituksensa sille, että hän määrittelee aikaisemmista tutkimuksista puutteita ja luo ajatuksilleen markkinaraon. Blogosfäärissä osuvampi malli olisi nimeltään CAOS (Create an Opinion Space). Siinä oman tekstin markkinaraon voi luoda vaikka olkinuken ja kirjoittajan väliselle dialogille. Olkia, kuten lainauksia voi kerätä eri pinoista ja värittää mielivaltaisesti. Lopuksi syntyy aivan uniikki risukasa, jota ei tunnista minkään aikaisemman pinon osaksi.

 

Nukke onkin jo nimeä vaille valmis. Onneksi Mokalla, Hanauerilla ja kumppaneilla on ollut mielikuvitusta muuhunkin kuin uusliberalismiin, jossa on jotain uutta ainoastaan VR:n jälkijunassa kulkeville demareille. Björniläisyys tai radikaali libertarismi antavat syyn irrottaa yksittäisiä lausuntoja saman suuntaisilta ajattelijoilta, keksiä niille hatusta jatketta ja askarrella niistä outo linja. Objektiivisten luonnehdintojen tarkoitus on perustua jonkun allekirjoittamiin linjauksiin. Jos tekstit eivät kelpaa minkään sisällöllisen väittelyn pohjaksi, vaan vetävät puoleensa metaväittelyitä, esitettyjen faktojen tai yhteyksien kyseenalaistamista sekä pyyntöjä lähdeviitteistä, kirjoitus on selkeästi epäonnistunut.

 

Teksti on saatava näyttämään tärkeältä. Kyseessä voi olla jokin yhteiskuntaa uhkaava ongelma tai muuten vain nerokkaan oloinen vertaus. Sivullinen lukija voi esittää ymmärtävänsä vertauksen nerokkuuden, mikäli ei tunne aihetta, mutta ainakin arvostaa kirjoittajaa. Ympäröivän todellisuuden pakottaminen yksinkertaisiin muotteihin onnistuu akateemista maailmaa helpommin populaareilla palstoilla, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Olkinukkekyhäelmä on niin häröttävä risukasa, ettei enää huomaa, miten tikusta on tehty asiaa. Lukija voi päästä osaksi agitaattoreiden edistyksellisyyttä jakamalla tekstin ensimmäisten joukossa sosiaalisessa mediassa. Sen jälkeen sopii luottaa suurten lukujen lakiin ja toivoa, ettei kukaan marginaalinen liberaali eksy kommentoimaan ja osoittamaan epäkohtia.

 

 

Klassisen liberalismin ja libertarismin vertaaminen äärivasemmistolaisiin liikkeisiin johti mm. seuraaviin vastineisiin:

http://taussi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122935-kuka-puolustaisi-totuutta

http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122970-mokkaa-ja-rusinapullia

http://ollimakkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123273-liberalismin-kriitikot-yrittakaa-edes

http://mattil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147346-tieteellinen-sosialismi-ei-ole-kuollut

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Olet purkauksessasi pitkälti oikeassa, muiden määritellessä minkä tahansa ajatussuunnan pohdintoja erilaiset virheelliset tulkinnat ovat yleensä keskiössä. Tuosta ei kuitenkaan kannata erityisesti ärsyyntyä, sillä käsitellessäsi vaikkapa meidän omaa valtiotamme syyllistyt itse samankaltaisiin olkinukkeihin ja totaalisen virheellisiin väitteisiin.

Thomas Taussi

Esitä esimerkki "totaalisen virheellisestä väitteestä"

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kirjoitat kovin usein hyvin voimakkaasti arvolatautunutta roskaa, jossa muutat jonkin yksittäisen asian sen irvikuvaksi. Totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, propagandan kylläkin. Esimerkkinä käykööt seuraava:

"Ainut selitys on se, että pohjoismaisessa sosiaalidemokraattisessa yhtenäiskulttuurissa lapsen aivot kuuluvat valtiolle.

Menneinä vuosikymmeninä sosiaalidemokraattinen valtio piti ihmisiä otteessaan vielä kovemmin, kuin kehdosta hautaan keskiajan katolisen kirkon tapaan."

Ja ei, en ole demari enkä heidän kannattajansa, mutta tuo on niin klassinen esimerkki jonkin demonisoinnista, että käy varsin hyvänä esimerkkinä siitä miten tätä asiaasi ajat.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #3

Nuo ovat retorisia vertauksia, joiden taustalla on havainto oppivelvollisuudesta, valtiollisesta opetussuunnitelmasta, koulutuspoliittisesta suunnittelusta ja alan markkinoiden syrjäyttämisestä julkisilla palveluilla. Lisäksi tuo ihmisen otteessa pitäminen kehdosta hautaan on aivan totta, jos mietitään, että valtiolla on vastuu ihmisestä koko elinkaaren läpi, ja yhtä lailla ihmisen vapauksia ottaa itselleen kalliita riskejä rajoitetaan valtiollisesti, koska kustannukset on väkisin kohdistettu kansankollektiiville kysymättä eksplisiittisellä sopimuksella, kuka haluaa ottaa vastuuta kenestäkin. Näiden moraalisista perusteista voi tietenkin olla mitä mieltä tahansa, mutta jos väität mainitsemieni huomioiden olevan yksittäistapauksia, en voi auttaa. Jokaisen vastuulla on itse ymmärtää asiakokonaisuudet (kannustan sinua ensisijaisesti siihen) tai pitää oma ymmärtämättömyytensä piilossa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #4

Retorisia vertauksia, eli karkeasti ilmiöätä pahoinpiteleviä yleistyksiä poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Oikeasti tuolla "retorisella" vertauksella et ole edes lähellä ilmiön ymmärtämistä. Ja ymmärtänet sen itsekin. Karikatyyri ilmiön approksimaatiosta ei juurikaan kerro ilmiöstä itsestään. No, täytyy myöntää, että poliittisessa keskustelussa tuo on yksi kaikein eniten käytetyistä tehokeinoista ja se todella toimii. Mutta totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #5

Retoriset keinot harvoin sisältävät testattavia hypoteeseja tai itsessään uutta totuusarvoa. Ne iskostavat ja auttavat havainnoimaan jotain olennaisempaa havaintoa, jolle teksti perustuu. Jos sanon, että lapsen koulutukseen liittyvien päätösten vieminen lapsen perheeltä vielä kauemmas etäisemmille päättäjille on tulkittavissa lapsen aivojen kuulumisesta valtiolle, voit toki tulkita minun väittäneen lapsen aivojen olevan mm. kirjanpidollista käyttöomaisuutta. Kuitenkin tekstin lukemalla huomaat, että käsittelen oikeaa havaittavaa ilmiötä, valtiojohtoisuutta, joka on mm. koulutuksen osalta hyvin joustamaton. Meillä ei ole laajoja yksityisiä koulutusmarkkinoita, eikä sellaisia haluta. Ne halutaan suorastaan estää, syrjäyttää, tukahduttaa. Se on tietoinen poliittinen päätös. Se, että asiat ovat poliittisia, voidaan ilmaista kotitalouksien sisäisten asioiden kuulumisesta valtiolle.

Taistolaiskirjoitukset on puolestaan perustettu täysin sille, että on yritetty tulkintakysymysten sijaan esittää faktoina asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Esimerkiksi liberaalien ihmiskuva, akateemisten innoittajien näkemykset, filosofinen logiikka jne. ovat asioita, joilla on tarkoitus olla kirjoituksen kannalta olennaista uutta totuusarvoa. Virheiden löytäminen niistä heikentää koko tekstin pohjaa. Sen sijaan jos pidät omaa sosialistisempaa taustaasi vasten retorisia keinojani valtiojohtoisuuden havainnollistamisesta liioitteluna, se ei vähennä niiden havaintojen totuusarvoa, jotka koskevat valtiojohtoisuutta yhteiskunnassamme.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #6

Huokaus. Otetaan nyt tuo aivojen kuuluminen valtiolle. Maailma on kasapäin täynnä tutkimuksia ajattelusta ja siitä mistä kaikkialta lapsi omaksuu maailmankuvaansa ja tietoa ylipäätään. Jo pelkästään se, että koulu on vain yksi monista omaksumisen lähteistä ja se että jokainen lapsi myös käsittelee tietoa, hylkää ja hyväksyy osan siitä omien lähtökohtiensa muodossa tekee väitteestäsi sangen ongelmallisen. Eikä tilannetta auta mitenkään, että opettajien ja jopa koululaitoksen sisäiset valintametodit eivät ole mitenkään yhteen suuntaan tai yhteen totuuteen suuntaavia. Heität satunnaisen yleistyksen mielestäsi keskimästäsi ilmiöstä, mutta se ei tee siitä syvällistä oivallusta. Se on vain karkea yleistys. Tuo yleistys voisi edes karkeasti toimia jossain Pohjois-Korean kaltaisessa maassa, mutta Suomesta puhuttaessa mukana on jo niin vähän faktaa, että havaintosi muuttuu hyödyttömäksi.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #7

En ole väittänyt mitään aivotutkimuksesta tai aivoista fyysisenä omaisuutena. En myöskään ole väittänyt, että valtio yrittäisi monopolisoida ajatusten istuttamista. Julkinen valta pyrkii kuitenkin osaksi ihmisten resursseista ja ajasta, eli myös vaikuttamaan tiedon saamiseen ja sen puitteisiin. Se on osa suurempaa ilmiötä.

Olen pyrkinyt tuomaan esille, että elämme valtiojohtoisessa yhteiskunnassa, jossa vaihtoehtoihin ja valinnanvapauteen suhtaudutaan pelokkaasti ja kriittisesti. Suomessa halutaan tietoisesti mm. estää vaihtoehtoisten oppisisältökokonaisuuksien välistä kilpailua ja vapaita koulutusmarkkinoita. Sosialistinen kompromissi mahdollisuuksien lähtökohtien turvaamiseksi olisi esim. palveluseteleiden sponsoroiminen, mutta siihenkin suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Tasapäistämistä ja egalitarismia puolustavissa puheenvuoroissa peräänkuulutetaan usein kollektiivisten koulukokemusten tärkeyttä ja pelotellaan eristäytymisellä sekä yhtenäisyyden murenemisella.

Olen esittänyt yli vuoden vanhassa tekstissäni retorisen tulkinnan lähinnä tukemaan valtiojohtoisuuden havainnollistamista. Tietenkin valtiojohtoisuuden ja elämään tunkeutuvan politiikan voidaan tulkita kumpuavan muistakin tekijöistä. Se on valtiojohtoisuusaiheen kannalta kuitenkin pelkkä sivuseikka. Retorinen keino ei ole tekstin ydin, vaan valtiojohtoisuuden havainnollistaminen. Sanon tämän jo toisen kerran, kun lukutaitosi vaikuttaa olevan valikoivaa. Sen johdosta vertaukseni lähinnä retorisina keinoina ovat laadullisesti erilaisessa asemassa kuin kirjoitukset, joiden tarkoituksena on sisällöllisesti verrata taistolaisuutta ja liberalismia. Siihen tämä koko keskustelu alun perin myös juontaa, ja huomaisit sen itsekin, jos tiedostaisit ajautuvasti jatkuvasti syvemmälle off-topic-sektorille.

Voin kyllä linkata lopuksi lukuja julkisen sektorin suhteellisesta suuruudesta verrattuna yksityiseen, jos väität valtiojohtoisuuden olevan aivan tyhjästä keksitty juttu. Ehkä tämä johtuu vain liberaalin ja sosialistin suhteellisesta käsityksestä: sinulle n. 60% julkinen kulutus ei vielä ole merkki valtiojohtoisuudesta, vaan vasta aivan äärirajoilla oleva totalitarismi on sellaista. Kaikki muu on liberaalia?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #9

Mitäköhän tarkoitat sanalla omistaa? Noin ylipäätään?

Enkä kylläkään tässä keskustelussa ole viitannut sanallakaan liberiuteen tai sen vastakohtiin, vain siihen, että pelaat sanoilla ihan samalla tavalla kuin väität vastapuolesi tekevän.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #12

Homman nimi kun on se, etten ole väittänyt vastapuolen vain pelaavan sanoilla, vaan perustavan tekstinsä selkeille rohkeille väitteille ja rinnastuksille, joiden todenperäisyys on hyvin kyseenalainen ja usein jopa omalla kielelläsi ilmaistuna roskaa. Olen kyllä joka kommentissani tuonut tämän tähän mennessä ilmi. Alan jo epäillä, oletko lukenut ajatuksella yhtäkään vastaustani sinulle alusta loppuun läpi.

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio Vastaus kommenttiin #7

Jos valtio ottaa tehtäväkseen määritellä, millaisia tietoja, taitoja, tapoja ja arvoja ihminen oppii, niin silloin valtio käyttää korkeimman auktoriteetin valtaa tässä asiassa. Jos valtio käyttää tätä valtaa, niin silloin se luonnollisesti ottaa itselleen oikeuden määritellä, mitä ihmisen aivoihin menee. Tämä ei vaadi sitä, että valtio ottaa täyden kontrollin ihmisen aivoihin, tai että se edes sellaista voisi tehdä. Yhtiön omistajakin voi ottaa vain 0,5% yhtiön arvosta itselleen osinkona, tai lähettää vain yhden tekstiviestin toimitusjohtajalle, jossa kertoo miten tämän pitää toimia, mutta molemmat osoittavat, että omistaja todellisuudessa mielestään omistaa yhtiön, ja käyttää omaa määräysvaltaansa siinä.

Samoin vapaamielinenkin valtio voi määritellä, että kaikkea saa lukea, paitsi vain yhtä kirjaa. Silloin se tietysti ottaa tehtäväkseen määritellä, mitä kirjoja ihminen saa lukea. Jos minä sanon, että Marko ja Thomas eivät saa lukea "Defending the Undefendable"-kirjaa, niin silloin minä väitän omistavani oikeuden määritellä heidän lukuharrastustaan, mutta minulla ei ole mitään keinoja rangaista heitä, eivätkä nämä itsekkään katsoisi olevansa velvollisia tottelemaan minua, joten en käytänössä omista tällaista oikeutta. Valtiolla taas on suurempi väkivllan pelote ja propagandan tuoma auktoriteetti, jolloin sen vastaavat väitteet ovat paljon vaarallisempia ja niihin on suhtauduttava paljon vakavemmin, vaikkei sekään voi niitä absoluuttisesti valvoa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Off topic, mutta nyt kun linjoilla tunnut olevan, Kivelä, niin haluaisitko kertoa mikä oli se asia, minkä minä olin Hautalaan liittyvissä kommenteissani unohtanut? Väitit Touko Aallon blogissa, että puhun muunneltua totuutta, mutta et maininnut, että mikä osa kommentistani oli sitä.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Jäikö kiusaamaan? Ei se mikään iso juttu ollut, mutta väitit Toukon blogissa: "Sen kohun yhteydessä hän valehteli, ja raskauttavaksi asian tekee vielä se, että hän samaan aikaan istui harmaan talouden vastaisessa työryhmässä."

Mikä oli virheellinen väite (tuli keskustelussa esille), mutta tuntui hassulta kun samaan aikaan itse vaadit käytännössä ministeriltä virheettöntä muistia. Samankaltaiseen haparointiin Hautala kaatui. Moka mikä moka, mutta normaalimaailmassa täysin harmiton. Mutta välillä politiikka ei ainakaan huipulla ole normaalia maailmaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen Vastaus kommenttiin #11

Jäi kiusaamaan. En yleensäkään pidä tuollaisista epämääräisistä vihjailuista ilman perusteluja, ja erityisesti, jos ne ovat peräisin kirjoittajalta, jota jossain määrin arvostan (tosin ne kyllä samalla rapauttavat sitä arvostusta vauhdilla), niin kyllä, sellainen jää kiusaamaan.

Niin, ja jos olisin ministeri, niin voisin vielä vedota siihen, että tuosta virkkeestäni ei suoraan ole pääteltävissä tarkoitinko, että Hautala olisi ollut harmaan talouden vastaisessa työryhmässä pimeää työtä teettäessään vai, että hän oli siinä työryhmässä valehdellessaan kohun aikana. Jälkimmäinen nimittäin kyllä pitää paikkansa.

Ja vielä Hautalasta, joku jossain keskustelussa hyvin sanoikin, että kriisiviestinnän sääntö numero yksi kuuluu: älä valehtele. Sitä sääntöä Hautala rikkoi, eikä se ole minusta mikään harmiton pikkujuttu. Kohun yllättäessä kannattaa heti myöntää asia, tai jos ei halua myöntää, niin sitten sanoa, että ei muista, mutta ei missään tapauksessa kannata kiistää asiaa -- varsinkaan, jos ei oikeasti muista.

Wille Kuusinen

Kirjoitin aiheesta pohdintaa. Toivottavasti muutkin liberaalit/libertaarit/*taarit lukevat.

http://wkuusinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151793-y...

Toimituksen poiminnat