Thomas Taussi Länsimaisen ajattelun juurilla

Sääntelyä ei sääntele mikään

Vantaalle Flamingon yhteyteen yökerhoa avaamassa oleva yrittäjä on vahingossa tai nerokkuuttaan tehnyt liikeideastaan keskustelua herättävän julkisuuskampanjan. Se on ennen kaikkea tarjonnut ajateltavaa suomalaisesta sääntely-yhteiskunnasta. Yrittäjän konseptina olisi ollut tarjota 50 euron kiinteää pääsymaksua vastaan mietoja juomia ilman erillistä maksua. Valvira puuttui asiaan lähinnä toteamalla Suomen lain kieltävän myymästä alkoholia rajoittamattomasti. Monissa muissa länsimaissa vastaavia rajoituksia ei ole. Uutinen on levinnyt sosiaalisessa mediassa, ja useimmiten saatekommenttina ennakoidaan hienon idean kaatumista kontrolliyhteiskunnan sääntöihin. Todella harvassa ovat ne kommentit, jotka näkevät moisessa sääntelyssä edes pienintäkään järkeä.

Yleensä vapaamielisiä ja sääntelyä kritisoivia ihmisiä on tapana pitää vaihtoehdottomina, mutta viranomaisten suhtautuminen asiaan vasta onkin tiukka ja ehdoton. Kun tapaukseen liittyy tulkinnanvaraisuutta mm. sen suhteen, mikä on juomiseen yllyttämistä, viranomaisilla ei ole pyrkimystäkään löytää lain puitteissa ehtoja jonkinlaiseen tyydyttävään kompromissiratkaisuun. Vielä vaikeampaa viranomaisilta olisi ottaa kantaa ja vedota päättäjiin kohtuullisen kiertotien löytämiseksi.

Julkisen vallan toimeenpanijat joutuvat vain katselemaan vierestä moraalisia epäkohtia ja kuuluttamaan ihmisille huonon lainsäädännön "ilosanomaa". Usein jopa ammatillinen sitoutuminen estää ottamasta kantaa sääntöjen oikeutukseen. Moiseen julkiseen virkaan ryhtyminen edellyttää kuuliaisuutta poliittiselle johdolle, jonka moraali otetaan annettuna. Esimerkiksi upseerit eivät saa osallistua politiikkaan, vaikka politiikka on määritelmällisesti se asia, jolla tuhotaan yhteiskunnasta puolustamisen arvoisia asioita. Juuri ne puolustamisen arvoiset asiat motivoivat ihmisiä asettamaan itsensä vapaaehtoisesti vaikka hengenvaaraan yhteiskunnan puolesta. Kärjistetysti ilmaistuna virkamies on se henkilö, joka kytkee moraalinsa pois ja hyppää Enola Gayn ohjaimiin.

Tämän takia minulla ei ole yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta suuntautumisestani huolimatta kiinnostusta ryhtyä Suomessa virkamieheksi. Kun en ole tyytyväinen kontrollivaltion moraalisiin taustaoletuksiin ja sen pohjalta laadittuihin sääntöihin, viimeinen teko olisi hankkia rehellisten veronmaksajien piikkiin kokopäivätyö aitiopaikalta seuraamasta, miten sääntelyllä kiusataan ihmisiä ja kitketään luovia liikeideoita - ilman mahdollisuutta puuttua ongelmiin tai auttaa niiden uhreiksi joutuvia ihmisiä sopeutumaan ja löytämään edes jotenkin tyydyttäviä ratkaisuja.

Saattaa olla, että virkamiehillä olisi usein mahdollisuuksia ja resursseja sovittaa intressejä säännöistä huolimatta. Tämä vaatisi heiltä kuitenkin vahvaa moraaliselkärankaa, rohkeutta ja oma-aloitteisuutta sekä sinisilmäisestä auktoriteettiuskosta luopumista. Meillä onkin oravanpyörä, joka estää tätä ihannetta tapahtumasta harvoja sankarillisia poikkeuksia lukuunottamatta. Karkean jaon mukaan juuri ne helpoimmin alistuvat ja tottelemishaluiset ihmiset hakeutuvat viranomaistehtäviin, kun taas rohkeat taistelija- ja seikkailijaluonteet ryhtyvät startup-yrittäjiksi.

Viranomaisten toimintalinjoja määrittelevien poliitikkojen joukkoon tarvittaisiin enemmän startup-yrittäjien ja enkelisijoittajien kaltaisia riippumattomia ja rohkeita seikkailijaluonteita. Heille ideologian leviäminen ja laatukeskustelu tuovat arvoa, eivätkä he pelkää, vaikka oma toiminta ei toisi pikavoittoja. He kyllä keksivät miten pärjätä elämässä.


Kokoomusnuorissa useat yksilöt ovat viime vuosina tuoneet julkiseen keskusteluun liberaaleja näkökulmia, uhmanneet rohkeasti valtapuoluetta ja alkaneet luomaan ennennäkemättömällä tavalla vapauteen pohjautuvaa ajattelukulttuuria. Politiikassa juuri kaivattaisiin lisää selkeää ja kantaaottavaa arvokeskustelua. Ideologinen ajattelutapa on turha, mikäli sitä ei ole valmis puolustamaan näkyvästi. Ihmiset ovat parhaillaan pettyneitä valtapuolueiden ideologiseen värittömyyteen ja epämääräisyyteen. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että nuoret kokoomuslaiset eivät ole tyytyneet toistelemaan emopuolueen ympäripyöreää arvojen listaa, vaan huomanneet juuri vapauden olevan kiireellisimmin puolustajaa vailla. Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi tänä vuonna ehdolla oleva yritysmaailmassakin ansioitunut HTM Susanna Koski on nostanut kärkiteemakseen puuttumisen suomalaiseen valtiojohtoiseen kontrolliyhteiskuntaan. Voisivatko yksilönvapautta arvostavat ja ideologisista syistä kokoomusnuoriin kuuluvat jäsenet toivoa sopivampaa ehdokasta, jota äänestää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Rauno Kontiainen

Suomessa elää edelleen vahvana itäinen kulttuurikäsitys ihmisen suhteesta valtioon, jossa kansalainen on olemassa valtiota varten, eikä valtio kansalaisiaan.

Meillä on myös voimissaan "herraviha", jossa politiikka ja sen teko on likaista. Sitä vastaan taistelemaan on jalustalle nostettu virkamies, joka myyteissä on "politikoinnista vapaa" ja siksi "tahraton" kansan puolustaja.

Paitsi että ei ole. Ihminen kun on ihminen, oli se sitten virkamies tai poliitikko. Ja kuten tunnettua: valta korruptoi ja absoluuttinen valta korruptoi absoluuttisesti.

Meillä vallalla hävyttömyyden kulttuuri jossa istuva virkamies voi pitää pilkkanaan demokraattisesti valittuja edustajia vailla pelkoa seuraamuksista. Tämä on aiheuttanut tilanteen jossa istuvat virkamiehet ajavat omia ideologisia agendojaan ilman pidikkeitä. Valvira ja THL näistä erinomaisina esimerkkeinä. Tai tullin käsittämätön päätös olla palauttamatta laittomasti kannettuja ajoneuvoveroja.

Alkoholipolitiikkaamme on jo kohta 100 vuotta ajettu samalla radikaali-ideologialla jossa kuvitellaan valtion voivan "isällisen kurin" avulla kasvattaa aikuisia ihmisiä. Se ei ole toiminut. Kieltolaki oli valtava virhe ja monumentaalinen karhunpalvelus koko Suomelle pitkälti luoden alkoholin ongelmat joita se syntyi ehkäisemään. Kieltolain myötä kansalaiset joivat enemmän ja väkevämpiä juomia kuin koskaan ja koko suomalainen rikas olutkulttuuri pyyhkäistiin kertaheitolla unholaan. Tilalle saatiin pirtu ja pontikka. Että kitos vain niistä sotkuista raittiusliikkeelle.

Nykyinen alkoholipolitiikkamme on tämän saman järjettömyyden päälle rakennettua mielipuolisuutta. Tietystihän 50€ "juo niin paljon kuin jaksat" tarjous vaikuttaa raflaavalta jos suhde alkoholiin on kiero. Vastaavasti laivoilla ja lentokoneissa buffet juomat ja lentoon kuuluvat viinit ovat ihan peruskauraa ja se on yksilön häpeä jos ei osa itseään kontrolloida. Siitä seurauksena ei ole buffetin sulkeminen, vaan häirikön poistaminen tarjoilutilasta ja mahdollisesti päälle tuleva porttikielto. Toimii aikuisille ihan hyvin.

Wille Kuusinen

Vähän niinkuin turvavyöpakko tai nopeusrajoitukset rajoittavat taitavien kuskien vapautta, alkoholisääntely aiheuttaa ongelmia normaalikäyttäjille.

Nykyinen alkoholipolitiikkamme on 30-vuotisen liberalisoinnin tulos, suunta on ollu vakaasti kohti vapaampaa alkoholilainsäädäntöä.

"Isällinen kuri" tulisi ehkä sinullekkin tutuksi toisenlaisessa merkityksessä, jos olisit elänyt alkoholistiperheesä. Lapsien kun on vaikea puolustatua viinamörköä vastaan.

Jos 50 euron juomakabbanaalit (selkästi suomalainen unelma) päättyisivät sekasortoon (6e/olut klubeja lauantaiöisin tarkastelleena en pidä tätä mahdottomana skenaariona), on poliisi ja ambulassit viulujen maksajina.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Itse asiassa ja juuri siitä syystä, helkkarin hyvä blogi. Toki itse soisin tuon Kokoomuskortin jäävän vähemmälle. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että pohdintasi on juuri sitä mitä tällä hetkellä kaivataan.

Enola Gay on esimerkki luonnollisesta hävikistä kontra voittoihin nähden. Kuoleman vaarallinen potski kaikin tavoin.

En ole vielä happikaapissa, mutta pohdiskelen usein samoja asioita. Kontrolli yhteiskuntaa olen nähnyt ja elänyt kun vaimoni kautta vietimme jouluja ja muitakin aikoja Tallinnassa. Jännää noista -80 luvun alkuvuosista oli se, että sosialistisen tasvavallan kontrolli ei oikeastikkaan vaikuttanut. Kontrollivaltio oli tavallaan kontrolloimaton. Parturissa siinä lähellä appivanhempia oli hyvä palvelu. Olihan se mukavaa istua käteen tuotu lasillinen Vanaa Tallinnaa, kun tosi ammattitaitoinen yrittäjä leikkasi tukkaa. Maksu tietysti markoissa. No ei hän yrittäjä ollut. Kontrolloi kyllä virkahenkilöitä luultavasti jonkinmoisin lahjuksin.

Maamme virkahenkilöiden "eliitin", ei tietenkään kaikkien, mutta osan päämäärätietoisuus on huolestuttanut jo pitkään. Sanotaan näin että, monilla julkisilla sektoreilla on puute itsekritiikistä. Aivan samoin kuin vaikkapa Nokian tapauksessa yritysmaailmasta. Romahdus maailman valloittajasta yhdeksi pienemmistä tekijöistä ei ole sattuma, ylimielisyyttä ja itsekritiikin puutetta pikemminkin. Omatunto ei tietenkään kiusaa, kun fyrkat on taskussa.

Sama juttu julkisten kanssa. Todellinen yhteiskunta ja virkahenkilö maailma kasvavat erilleen kuin mantereet aikoinaan ja silloin pitää huolestua. Kysymys on siitä, mikä on aitoa todellisuutta? Kuka elää varjomaailmassa?

Wille Kuusinen

"Parturissa siinä lähellä appivanhempia oli hyvä palvelu. Olihan se mukavaa istua käteen tuotu lasillinen Vanaa Tallinnaa, kun tosi ammattitaitoinen yrittäjä leikkasi tukkaa."

Palvelu oli hyvää, veroja ei maksettu, infrastuktuuri kehitysmaatasoa.

Onko tässä jotain tavoiteltavaa ja hienoa? Tukka leikattiin halvalla ja suomalainen herra kumarsi?

ulf fallenius

En vastusta vapautta mutta uskon kyllä että rajaton juominen olisi synyttänyt melkoisen katastoofin josta baarin henkilökunta ei olisi selvinnyt laisinkaan.On ne suomalaiset meinaa niin juoppoa kansakuntaa ja kuin vielä kotikenttällä olisi ollut mahdollisuus tähän niin eiköhän joku olisi jopa kuollut viinamyrkytykseen mutta miksi ei voisi kokeilla ja katsoa mitä tapahtuu.

Toimituksen poiminnat