Thomas Taussi Länsimaisen ajattelun juurilla

Tämän takia ei ole liberaalia puoluetta

  • Tämän takia ei ole liberaalia puoluetta

Eduskunnassa ei ole tällä hetkellä yhtä ainuttakaan kokonaisvaltaisesti liberaalia puoluetta. Nolanin kartan mukaan kokonaisvaltainen liberalismi pitäisi sisällään sekä oikeiston että vasemmiston liberaalit puolet, vapaat markkinat ja päätäntävallan omista elämäntavoistaan. On vaikea löytää lähellekään tällaista linjaa johdonmukaisesti ajavaa puoluetta. Kokoomuksen siirryttyä vasemmalle päin Suomessa ei ole selkeästi talousliberaalia puoluetta. Vihreitä olisi relevanttia pitää vasemmistoliberaalina puolueena, ellei puolueesta löytyisi nykyiseen tapaan kannatusta mm. erilaiselle positiiviselle syrjinnälle ja viha-, eli mielipiderikoslainsäädännölle. Erot puolueiden sisällä toki voivat olla suurempia kuin niiden välillä. Jotkut vihreät ja sosiaalidemokraatit saattavat jopa olla talousliberaalimpia, eli enemmän oikealla kuin jotkut kokoomuslaiset. Kenttä on jakautunut oudosti. Esitän oman näkemykseni olennaisista syistä, miksi meillä ei ole liberaalia puoluetta.

 

Liberaalien "vika" on päättelyä vaativa ajattelutapa ja erityinen filosofia. Liberaali arvostaa ensisijaisesti yksilön valinnanvapautta ja omistusoikeutta, mutta saattaa myös perustella vapauden suurta välinearvoa niillekin päämäärille, joita keskiverto suomalainen sosiaalidemokraatti poliittisesti tavoittelee. Liberaaleilla on suuri selitystaakka, sillä juuri heillä on vallitsevasta hyvinvointivaltioajattelusta poikkeava arvopohja ja näkemys valtion roolista. Pakollisessa julkisessa koulussa opetetaan nuorille, miten hyvinvointivaltio toimii. Koulu ei opeta ajattelemaan johdonmukaisesti, miten länsimainen elintaso rakentuu pohjimmiltaan markkinataloudelle, ja mikä olisi myös kansalaisyhteiskunnan rooli ilman valtiota.

 

Omintakeisesta ajattelutavasta, teoriasta ja vakuuttamisen taakasta seuraa, että liberaalit keskittyvät olennaisiin sisältökysymyksiin. Maaseudulla asuva keskustaperheen poika tai urbaani kiivasluontoinen aktivistityttö tuskin valitsevat suosikkipuolueitaan pohtimalla moraalifilosofiaa, utilitarismia, talousjärjestelmien ominaispiirteitä jne. Suuri osa ihmisistä kuuluu puolueisiin perinteiden, kaveri- tai työpiirien johdosta, tunnustaakseen sosioekonomista taustaa, pitääkseen hauskaa, päteäkseen muodollisissa kokouksissa, nauttiakseen tärkeydestä ja suosiosta pienessä maailmassaan. Jo nykyisten eduskuntapuolueiden järjestöissä on ongelmia saada ihmisiä keskustelemaan analyyttisesti uusista asioista, kun tärkeämpinä tavoitteina on pitää yllä puolueen kannatuslukuja, oman kuppikunnan edustajien voimasuhteita henkilökemioihin perustuvissa asetelmissa, saada puoluetukea ja pitää puolueen vakityöntekijät veronmaksajien kustantamassa leivässä.

 

Monet liberaalit suhtautuvat myönteisesti viime aikoina puhuttaneisiin aiheisiin, esimerkiksi sukupuolineutraaliin avioliittolakiin. Tällaiset aiheet ovat aktivoineet paljon ihmisiä liberaalien asioiden puolesta. Taustalla on pikemminkin monien oma julkisuuskuvaan liittyvä intressi, eräänlainen sosiaalinen anekauppa tai massahysteria. Kyse on joka tapauksessa siitä helpoiten nieltävästä osasta liberalismia. Jos liberaalia ajattelua veisi pidemmälle vaatimalla mm. kaiken positiivisen syrjinnän, kuten maahanmuuttaja- ja sukupuolikiintiöiden torppaamista, niin edellä mainitut potentiaalisina liberaaleina nähdyt massat hyökkäisivät liberaaleja ideoita vastaan melkoisella raivolla.

 

Puolueilla on omat politiikasta irralliset kulttuurinsa. Kokoomukseen liittyy historiallisia merkityksiä, isänmaallista symboliikkaa, perinteitä ja porvarillinen imago. Se houkuttelee helposti mukaansa shamppanjasosialisteja ja jakkupukua käyttäviä naisia, jotka ovat sekoittaneet äidinvaistot yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Keskustaa voisikin kuvata juuri perinnepuolueeksi, jonka olemassaolo on seurausta siitä faktasta, että ihmispopulaatiota on myös Kehä III:en ulkopuolella. Vihreistä välittyy päältä päin sateenkaaren kirjava boheemi imago, mikä houkuttelee moderneja urbaaneja ihmisiä, joilla on tyypillisimmin erityinen kiinnostus ympäristö- ja vähemmistöasioihin. Joka tapauksessa yhtenäinen kulttuuri tuo puolueita yhteen vaihtelevista hajanaisista ideologisista ajatuksista huolimatta.

 

Liberaaleilla ei ole omanlaista kulttuuria ja eturyhmää. On vaikea luoda tästä ryhmästä stereotypiaa. Päältä päin liberaaleihin saattaa kuulua niin porvarin, urbaanin vihreän kuin perussuomalaisenkin oloisia yksilöitä. Jotkut liberaalit omaavat korkean muodollisen koulutuksen, ja jotkut taas ovat itse tutkineet asioita ja ymmärtäneet korkealentoisia ajatusrakennelmia jopa fakkiutuneita akateemisia ihmisiä pätevämmin. Nämä ihmiset saattavat tehdä samoja töitä kuin ne paperitehtaissa työskentelevät ay-aktivistit, mutta erona vain valtiouskovaisuuden, agitaattorilta opitun luokkataisteluhengen ja ay-jäsenyyden puuttuminen. Liberaaleiksi valikoituu useammin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet pohtimisesta ja ideoista kuin muodollisuuksista, sillä liberalismi on ennen kaikkea idea.

 

Liberaaleja yhdistää vain ajattelutapa ja monista julkisen koulutuksen sekä kansalaisjärjestöjen myyteistä herääminen. Se ei riitä pohjaksi yhtä voimakkaalle kulttuurille kuin mille valtapuolueet on rakennettu. Koska liberaaleja yhdistää idea, ideasta joustaminen mm. järjestöbyrokratiaa, henkilövaaleja, kuppikuntia, aatteesta irrallaan olevia tapahtumia ja tempauksia järjestämällä vain menettäisi potentiaalia. 

 

Yhdysvalloissa on huomattavan liberaali historia, jonka symboliikka vapaudenpatsaineen ja perustuslakeineen on hyvin individualistista. Koko yhdysvaltalaisen isänmaallisen massan olisi ollut johdonmukaista kannattaa eniten perustuslaki-ihanteita puolustanutta Ron Paulia (tai Gary Johnsonia). Silti nämä "vapauden" nimeen vannoneet ihmiset antoivatkin äänensä Barack Obamalle ja Mitt Romneylle, jotka eivät tarjonneet konkreettista muutosta vapauden vastaiseen valtiojohtoisuuteensa. Tässä valossa on helppo ymmärtää, miten vaikeaa liberaaleilla on Suomessa, kun täällä jo lähtökohtaisesti suuri tarinamme perustuu "tasa-arvoon" (tosiasiassa tasapäistämiseen), eikä yksilönvapauden tavoitteluun.

 

Monet ihmiset väittävät olevansa "pragmaatikkoja", eli tosiasiassa he eivät vain ole huomanneet kannattamansa "tarkoitus pyhittää keinot" -ajattelun olevan usein kollektivismia. Monille ihmisille politiikka on sitä näpräämistä teknisten kyläkoulukysymysten ja yksittäisten palveluntuottamismenetelmien kanssa ilman mitään vahvaa kytköstä suuren linjan kysymyksiin. Siinä, missä tavallinen ihminen on huolissaan, mitä konkreettista hallitus tekee työpaikkojen lisäämiseksi, liberaali tarjoaa sääntelyn ongelmiin pureutuvan ratkaisun, jonka ymmärtäminen vaatii hieman enemmän päättelykykyä kuin hallituksen ojentamien tulonsiirtojen ymmärtämistä saajansa välittömäksi hyödyksi.

 

Kuntapolitiikka takaa muille vahvan kannatuksen ruohonjuuritasoa myöten. Liberaalille kuntapolitiikka tarjoaa varsin vähän mahdollisuuksia puuttua ratkaisevasti olennaiseen ongelmaan, valtion rooliin, lainsäädäntöön ja vakavimpaan sääntelyyn. Harvaa liberaalia kiinnostaa päteä valtuustossa nuorison julkisista liikuntamahdollisuuksista tai hankkeiden teknisistä toteutustavoista. Nämä ovat kuitenkin juuri niitä asioita, jotka ovat lähellä äänestäjän arkea. Harvat ajattelevat asioista periaatteellisesti. Muissa puolueissa kuntapolitiikka onkin monien ruohonjuuritason touhuajien intresseissä, jolloin politiikka sulautuu lähipiirin kansalaisyhteiskuntatoimintaan. Se kartuttaa kannatusta puolueelle juuri niiden ihmisten parissa, joita politiikka kiinnostaa vain silloin, kun sillä on välittömiä seurauksia omaan arkeen.

 

Ehkäpä olennaisin fakta on se, että liberalismi on vain älyllinen haaste ja harraste, ei niinkään ura. Valtavirran haastajana on ensinnäkin suurempi haaste työllistyö poliitikkona kuin suuren valmiin puolueen aktiivina. Liberaaleja ei usein edes kiinnosta poliittinen ura. Muut puolueet tarjoavat aktiiveille eturyhmiin linkittyneet valmiit verkostot ja urapolun julkisen tai järjestösektorin töihin puhumattakaan yhteistyökumppaneiden hyötymismahdollisuuksista jopa elinkeinoelämässä. Liberalismissa on kyse jostain pitkäjänteisemmästä. Monia ei houkuta lyhyen aikavälin eturyhmävastakkainasettelusta luopuminen, vaikka se myöhemmin tervehdyttäisikin kilpailua, parantaisi ihmisten mahdollisuutta rakentaa omaa elämäänsä ja aineellista hyvinvointia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Matti Linnanvuori

Suomella on aika samanlainen aatehistoria kuin Yhdysvalloilla ja nykyään taloudellinen vapaus on Suomessa tutkimuksen mukaan jopa suurempi.

Thomas Taussi

Olet ihan oikeassa, ja tuo pätee varsinkin 1900-luvun alkuun. Ongelmana on se, että vapauden symboliikka ja eräänlainen kansan kertomus tukahdutettiin sotien jälkeen siinä, missä Yhdysvalloissa itsenäistymisen ajan symboliikka ja jopa retoriikka elävät edelleen. Tosin aika tyhjä arpa sekin on käytännössä.

Käyttäjän ossimantylahti kuva
Ossi Mantylahti

Minusta on jokseenkin suloista havaita, että Taussi löytää vikaa kaikista muista, paitsi omasta pesästään.

Libertarismin ongelma on sen ydinsisällössä: vapautta ilman vastuuta.

Käyttäjän akv kuva
Alpi Virtanen

Mäntylahti heittää taas tämän saman. Nyky-Suomessahan nimenomaan ihmiset on aika laajasti vapautettu todellisesta vastuusta omien valintojensa suhteen.

Libertaarit taas ovat valmiit kantamaan vastuun saadessaan vapautta. Ottaen huomioon, kuinka pieni vaikutusvalta liberaaleilla piireillä Suomessa on, on suorastaa hämmentävää, kuinka meitä koitetaan vaieta kuoliaaksi ja jopa suoranaisella valehtelulla saada yleinen mielipide meitä vastaan.

Eikö sinua Ossi yhtään hämmennä, että Kokoomuksen periaateohjelmassakin julistetaan liberaalien aatteiden puolesta, mutta käytännön politiikkanne on aivan täysin sitä vastaa. Viimeisimpänä ja parhaana esimerkkinä pakkovaltaa ja valtion otetta tiukentava kuntauudistus-hanke. Tokihan se on pelottava ajatus, että annettaisiin kuntien pistää pesänsä kuntoo antamalla niille kuuluvaa vapautta lisää ja karsimalla lakisääteisiä velvoitteita reilusti.

Käyttäjän kivisto kuva
Harri Kivistö

http://www.alternet.org/civil-liberties/noam-choms...
Mitä tulee reaalipolitiikkaan olen ehdottomasti sitä mieltä että libertaareille oikea paikka on kokoomus. Pitäkää enemmän ääntä itsestänne, vaatikaa vaikutusvaltaa, aiheuttakaa pahennusta ja kauhistusta! Ohjatkaa kokoomus pois sosiaalidemokratian kurimuksesta kohti uljasta vapaudentäyteistä utopiaa!

Käyttäjän jou kuva
Juhani Slim

Hyvä kirjoitus.

Suuri jarrutava tekijä ihmisten ajattelun muuttumisen tiellä on myös eräänlainen mukavuusaluelle vetäytyminen. Ei ole "kannustimia" muuttaa perinteistä sosialidemokratiaan kallellaan olevaa pullamössöajattelutapaa, niin kauan kuin itsellä menee edes kohtalaisen hyvin. Tai etenkään silloin, kun oma "hyvinvointi" on näennäisesti sidottu nykyjärjestelmään erinäisten valtion virkojen, tukiaisten tai sääntelyn muodossa.

Näkisinkin, että paskan on osuttava tuulettimeen ennen kuin valtavirran kannat yhteiskunnallisessa ajattelussa muutuvat radikaalisti mihinkään suuntaan.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Tietääkseni Kokoomus ei ole siirtynyt mihinkään. Se nyt vain ei ole ollut talousliberaalipuolue oikeastaan koskaan. Markkinatalousmyönteisin se on ollut ja on, jos nyt ei politiikan päiväperhosta nusuja lasketa mukaan.

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Pitäisi saada eduskuntaan edes yksi aidosti arvoliberaali puolue, sekin olisi jo jotain.
Vapautta pelätään, ku vanhana "itäblogin" maana ollaan ilmeisesti totuttu siihen että ylhäältä kerrotaan, että mitä saa ja pitää tehdä.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Perustakaa Risto E.J. Penttilän ja Saul Schubakin kanssa Nuorsuomalaiset uudestaan.

Se olisi sosialidemokraatin suurin haave.

Thomas Taussi

Luin vuosia sitten nusujen Ultimatum isänmaalle -kirjan. Suosittelen myös, jos on vielä lukematta. Vaikka siinä oli omanlaista uhoa, se oli myös hyvin rakentava julistus. Vasemmistolaisetkin voivat olla monista asioista samaa mieltä, mikäli hyvinvointivaltio ei ole saanut ajattelussa kultin asemaa.

Jaan kanssasi saman haaveen. Minuakin ottaa pattiin, että kokoomus kilpailee demareiden kanssa siitä, kumpi toteuttaa sosiaalidemokratiaa paremmin :)

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

"Maaseudulla asuva keskustaperheen poika tai urbaani kiivasluontoinen aktivistityttö tuskin valitsevat suosikkipuolueitaan pohtimalla moraalifilosofiaa, utilitarismia, talousjärjestelmien ominaispiirteitä jne" Älä nyt viitti, et sinä ole ainut joka tietää jotain yhteiskuntafilosofiasta. Ettei tässä vaan syyllistytä kauppislaisten niin rakastamaan elitismiin? Meillä filosofian piirissä moni on juurikin noilla perusteilla päätynyt kannattamaan vasemmistoliittoa, eikä haikailemaan liberaalisen puolueen perään.

Liberalismi ei istu Suomeen sen vahvan hyvinvointiyhteiskuntaperinteen vuoksi. Liberaaliin järjestelmään ei kuulu positiiviset vapaudet esim. kouluttautumisen ja terveydenhuollon suhteen.

"Monille ihmisille politiikka on sitä näpräämistä teknisten kyläkoulukysymysten ja yksittäisten palveluntuottamismenetelmien kanssa ilman mitään vahvaa kytköstä suuren linjan kysymyksiin." Sitähän se on, ja se on mielestäni modernin politiikan vesittävä juttu. Ei voida tehdä mitään ideologista suurta linjausta kun ei ole budjettia millä tehdä yhtään mitään. Eduskunnan ja hallituksen tehtäväksi jää keksiä miten voidaan säästää mahdollisimman paljon rahaa ja mistä se voidaan ottaa kun on pakko tehdä jotain.

Valitettavasti minun tuntemiani liberaaleja ei kiinnosta lähinnä mikään muu kun internetissä merkityksetön ulina.

Thomas Taussi

En minä kyllä väittänyt, etteikö päätös kuulua perinteiseen puolueeseen voisi perustua syvälliseen harkintaan. Jos et irrottaisi lausettani asiayhteydestä, vaan jättäisit sen osaksi koko tekstiäni, niin voit oivaltaa väittäneeni, että vähemmällä yhteiskuntateoreettisella osaamisella on helpompi kuulua perinteiseen puolueeseen, koska niillä puolueilla on pitkät perinteet, kulttuurit ja eturyhmät tukenaan.

Kyllä minä voin myöntää, että kauppiksella on paljon elämäntapojensa ja kiinnostuksensa puolesta kokoomusta kannattavia ihmisiä vailla järin suurta ajatusta mistään yhteiskuntateoriasta. Tämä näkyy varsinkin ylimielisyytenä erilaisia ei-kvantitatiivista oppisisältöjä kohtaan, joissa tarvitaan enemmän itsenäistä ajattelua kuin oikeustieteellisessä nippelitiedon ulkoa opettelemisessa.

On helppo löytää liberaaleja, joille turhautuneisuus holhousvaltiossa on kehittynyt elämäntavaksi. Oikeastaan olisi hälyttävää, jos näin ei olisi. Näytät kuitenkin todistavan, ettei "merkityksetön ulina" ole kuitenkaan liberaalien yksinoikeus :)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Thomas Taussi: - "Näytät kuitenkin todistavan, ettei "merkityksetön ulina" ole kuitenkaan liberaalien yksinoikeus :)"

Touché!

Wille Kuusinen

Itse olen yhteiskuntateoreettisesti valveutunut, mutta en libertaari. En usko metodologiseen individualismiin yhteiskuntatieteiden parhaana työkaluna, en itävaltalaiseen taloustieteeseen enkä negatiivisten vapauksien erityisasemaan. ..

Liberaarien suurin ongelma näyttäisi olevan itsereflektion puute. Mitäs jos onkin niin, että valtaosa nykyisten puolueiden ideoiden ja arvojen taustavaikuttajista ovatkin tunteneet libertarismin salat? Mitäs jos radikaali vapausfilosofia tiedostetaan, mutta sitä yksinkertaisesti pidetään epäpätevänä moraalisena ja poliittisena diskurssina.

Libertarismin elinehto on takaperoinen luulo siitä, että he ovat piilossa yhteiskunnallisesta keskustelusta. Tästä syntyy itseään ruokkiva kehä, jossa libertaarit ottavat ideoiden julkisen keskustelun puutteen todisteeksi heidän ajatustensa (yhteiskunnalle sopimattomasta) radikaaliudesta tai tuntemattomuudesta. Syy voi heidän mukaansa olla myös ”koulujärjestelmän” tunnustuksellinen demaripropaganda. Ilman sitä KAIKKI muodostaisivat itse mielipiteensä ja löytäisivät rationaalisen nirvanan: vapausfilosofian.

Valitettavasti todellinen syy on paljon yksinkertaisempi: libertarismissa on hyvin perustavanlaatuisia ongelmia sen käsityksessä ihmisestä, yhteiskunnasta ja siitä miten edelliset toimii. Valtaosa yhteiskuntafilosofiaa opiskelleista ihmisistä tuntee klassisen liberalismin, anarkokapitalismin ja objekvismin käsitteet. Näiden ideoiden HYLKÄÄMINEN ei ole kuitenkaan todiste niiden tuntemattomuudesta. Yhteiskunnallisessa keskustelussa radikaalia liberalismia ei koeta ehkäpä keskustelun arvoiseksi aiheeksi, koska sen nousu on nähty jo 60-80 Reagan/Thatcher-kombon jälkeen. Ayn Randia ei yksinkertaisesti pidetä merkityksellisenä moraalifilosofina tai yhteiskuntateoreetikkona; hän jättäytyi myös itse akatemian ulkopuolelle, ja oli piti Aristoteleen jälkeistä länsimaista filosofiaa lähinnä metafyysisenä vitsinä. Moraalisena suuntauksena libertarismilla (tai sen tausta-ajatuksilla) ei ole paljoakaan tarjottavaa länsimaiselle henkilölle, jolla on pehmeät arvot.

Välillä libertaristinen paatos tuntuu lähinnä 16-25 vuotiaiden kauppatieteellisesti suuntautuneiden nuorten miesten henkilökohtaisen elämäntien etsimiseltä ja vaikeiden riippuvuussuhteiden (pitäisikö ihmisen olla täysin itsenänen vai ei?) ja tunteiden selvittelyltä. Tällainen eräänlainen self-help konnotaatio hallitsi etenkin libertaarista maailmankuvaa muovanneessa objektivistisessa liikkeessä, joka antoi filosofiansa kautta vastauksen kaikkiin ihmistä vaivanneisiin kysymyskin niin ihmissuhteissa, moraalissa kuin politiikassakin. Ei liene sattumaa, että suuntaus oli erityisen suosittu juuri nuorissa opiskelijoissa, jotka etsivät kipeästi turvaa aikuisuuden kynnyksellä.

Moraalinen selitys sille, miksi tulevan lääkärin tai investointipankkiirin on ”oikein” menestyä taloudellisesti ja vieläpä olla ylpeä siitä vailla juridisia velvoitteita kanssaihmisiin on epäilemättä houkutteleva eettinen järjestelmä nuorelle yhteiskunnassa, jossa kristilliset arvot ja esim. akateeminen sivistys ovat keskiössä.

Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, toistan vielä kerran: teoria siitä, että kaikki libertarismin tuntevat automaattisesti omaksuvat sen poliittiset/filosofiset johtopäätökset ei ole uusi. Ayn Rand sanoin päästävänsä luentosarjoilleen pelkästään henkilöt, jotka "ovat ymmärtäneet tarpeeksi Atlas Shruggedia ollakseen samaaa mieltä sen perusteista. (vapaa suomennos)" Hän piti ymmärrystä ja omaksumista/hyväksymistä synonyymeinä.

Sama asenne virtaa edelleen vapausdemagogien teksteissä. Varo kaatumasta siihen sudenkuoppaan. Sen pohjalla makaa taistolaiset ja muut uskovaiset.

"Liberaaleja yhdistää vain ajattelutapa ja monista julkisen koulutuksen sekä kansalaisjärjestöjen myyteistä herääminen"

Suosittelisin sinulle Virginian yliopiston historian professorin kirjaa Goddess of the market: Ayn Rand and the American right. Myös Mises blogin tituleeraama, kiitettävän objektiivinen läpileikkaus objektivistisen liikkeen historiaan ja se vaikutuksiin Yhdysvaltojen poliittisiin liikkeisiin. En usko että voisit välttyä itsereflektiolta.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #20

"Mitäs jos onkin niin, että valtaosa nykyisten puolueiden ideoiden ja arvojen taustavaikuttajista ovatkin tunteneet libertarismin salat? Mitäs jos radikaali vapausfilosofia tiedostetaan, mutta sitä yksinkertaisesti pidetään epäpätevänä moraalisena ja poliittisena diskurssina."

Se tulisi ilmi käytännössä. Poliittisia "ajattelijoita" haastaessani olen joutunut pettymään juuri siihen, ettei taustalla ole suurta tuntemusta yhteiskuntateoriasta, hyötyajattelusta, taloustieteen koulukunnista jne. Tämä on ihan ymmärrettävää sinällään, koska eihän politiikassa noihin asioihin paneutuminen vain yksinkertaisesti maksa takaisin. Vaihtoehtoiskustannuksena on markkinoida aatetta massoille massoja kiinnostavilla arkielämää lähellä olevilla asioilla. Tätä pitkälti ajoin takaa koko tekstissä.

Akateemisissa piireistä on varmasti helpompi löytää asioihin perehtyneitä etatistejakin. Tosin ne akateemiset tutkijatyyppisetkin ihmiset ovat kokonaisuudesta helposti pihalla, mikäli aihe ei aidosti kiinnosta muuten kuin välineenä jonkinlaiselle poliittiselle agitoinnille. Itsekin myönnän, että liberalismin oppihistoria ja eri eettiset kulmakunnat ovat niin suuri kokonaisuus, että siinä riittää syventymisen varaa pelkästään ajattelusuunnan edustajallekin. En ole ehtinyt perehtymään esimerkiksi vasemmistolaisten ajattelu- ja kulttuuriskenekirjoon.

En uskalla tehdä mitään yleistäviä luonnehdintoja koko vasemmistolaisesta ajattelusuunnasta ja sen teorioista pelkän yhden kulmakunnan perusteella. Menet siinä heikoille jäille, jos otat yksilönvapauteen liittyen käsittelyyn yksinomaan Ayn Randin. Hänen painotuksensa ja logiikkansa saavat vain rajatusti tukea yksilönvapautta kannattavissa piireissä. Rand suututti monia libertaareja ja ajautui heidän kanssaan riitoihin. Tunnetuin näistä on Murray Rothbard. Rothbardin seuraajilla on avoimempi suhtautuminen, ja mm. internet-journaaleissaan he suorastaan toivovat uuden sisällön luomiseksi tuoreita vasta-argumentteja.

Kuitenkaan tekstin ideana ei edes ollut väittää, että yksilönvapaus olisi ainut järjellisesti perusteltu aate. Kyse oli poliittisesta kulttuurista, ei akateemisesta. Politiikassa pienemmillä vaihtoehtoisilla ajattelusuunnilla, myös muilla kuin liberalismilla(!), on tapana vetää puoleensa lähinnä ihmisiä, joilla on rohkeutta ja kiinnostusta poiketa valmiin ohjelman ja kulttuurin tarjoavista poliittisista ryhmistä. Tiedä sitten siitä, jos kokonaisvaltainen yksilönvapaus olisikin utopistisesti valtavirta-aate.

Käyttäjän herrakeronen kuva
Jiri Keronen

"Omintakeisesta ajattelutavasta, teoriasta ja vakuuttamisen taakasta seuraa, että liberaalit keskittyvät olennaisiin sisältökysymyksiin."

Olen tästä täysin eri mieltä. Liberaalit eivät ole keskittyneet mihinkään olennaiseen sisältöön, vaan täysin epäolennaiseen termikikkailuun. Liberaaleille on tärkeämpää todistaa olevansa liberaaleja ja osoittaa, miten miltei mikä tahansa sääntely tarkoittaa kommunismia kuin keskittyä mihinkään olennaiseen sisällössä. Koska liberaalit eivät keskity mihinkään, liberaalit eivät saa aikaiseksi mitään.

Näin kärjistettynä: Veroja ehdotetaan laskettavaksi prosentilla, minkä kaikella logiikalla tulisi olla liberaaleille hyvä asia. Sen sijaan, että liberaalit pitäisivät verojen laskemista hyvänä asiana, he keskittyvät siihen, miten natsistista on, että veroja ei lasketa sadalla prosentilla.

Jos liberaalit keskittyisivät olennaisiin sisältökysymyksiin marginaalifilosofian sijasta, asiat saattaisivat joskus muuttua liberaalimpaan suuntaan.

Lisäksi on älyllistä epärehellisyyttä ja suppeakatseisuutta kuvitella, että liberaalit eroaisivat jotenkin muusta ihmiskunnasta mielipiteiltään tai niiltä perusteilta, joilla noita mielipiteitä muodostetaan. Väärin. Suurin osa ihmisistä on luonut mielipiteensä täysin validien perusteiden mukaan, eikä liberaaleilla ole yhtään sen enemmän näkemystä, tietämystä tai filosofista silmää kuin kenelläkään muulla. Liberaalin ja ei-liberaalin erona eivät ole eturyhmät tai syvällisyydet, vaan se, että he ovat eri mieltä.

Disclaimer: Tiedän, että on olemassa myös paljon liberaaleja, jotka yrittävät muuttaa yhteiskuntaa vapaammaksi plus pidän itseäni liberaalina Millin, Rawlsin, Kantin ja kumppaneiden hengessä.

Thomas Taussi

Tuo on todella käjistävä yleistys. Tietysti on liberaaleja, jotka ovat vuosikausia sitten päätyneet aatteeseensa ja siitä lähtien turhautuneet lukemaan ikäviä poliittisia uutisia.

Muuten haasteena on pikemminkin koordinaatio-ongelma. Meillä on mm. edistyspuolueen linjoilla olevia ja paljon liberaalimpiakin yksilöitä hajautuneena mm. kokoomukseen, vihreisiin ja jopa perussuomalaisiin. Jos kaikki samalla tavalla ajattelevat ihmiset yhdistäisivät potentiaalinsa sen sijaan, että kituuttaisivat hajanaisesti eri puolueissa, jotain voisi ehkä tapahtua. Toisaalta uuden puolueen perustaminen vaatisi enemmänkin kuin kannattajakortteja kerääviä aktiiveja ja melko tuntemattomia amatöörejä.

Organisaatiokulttuuria ei pidä aliarvioida. Liberaaleilla on usein erilainen asenne ja suhtautuminen muodollisuuksiin ja hierarkioihin. Olet ehkä itsekin huomannut, että liberaaleja on hankala koordinoida, eikä heillä ole intoa tärkeillä titteleillä ja kilpailla sellaisista, kuten mm. poliittisissa puolueissa ja niiden alaisissa liitoissa on tapana. Poliittisissa järjestöissä johtajuudella on tärkeä rooli. Ihmisiä on mahdollista johtaa, ja vastaavasti johtajuuden puutteen aiheuttama tyhjiö täyttyy nopeasti, kun pyrkyreitä on jatkuvasti kärkyllä. Liberaaliskene ei tarjoa mitään pyrkyreille. Pyrkyryys on valitettavasti ajava voima poliittisessa toiminnassa.

Näkemykseni perustuvat siihen, että olen havainnoinut suuren puolueen kehitystä vuosikausia aitiopaikalta.

Olet toinen, joka on tulkinnut tämän tekstin alkuperäisestä sanomasta poiketen. Kyse on pitkälti politiikasta, ei akateemisesta ajattelusta. Akateemisissa piireissä ihmiset ovat poliitikkoja teoreettisempia, ja myös liberalismista poikkeamiselle löytyy selityksiä. Politiikassa aatteita ja teorioita ei käsitellä ylipäätään syvällisesti, koska sellainen ei maksa takaisin kenttätyössä. Liberaalien lisäksi on muitakin vaihtoehtoisia ajattelusuuntia, joilla on aivan samoja haasteita.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Kirjoitit koulusta: "Pakollisessa julkisessa koulussa opetetaan nuorille, miten hyvinvointivaltio toimii. Koulu ei opeta ajattelemaan johdonmukaisesti, miten länsimainen elintaso rakentuu pohjimmiltaan markkinataloudelle, ja mikä olisi myös kansalaisyhteiskunnan rooli ilman valtiota."

---------

On totta, että yhteiskunnan palveluihin oppilaat yhteiskuntaopissa tutustutetaan, mutta niin he opiskelevat siellä markkinatalouttakin. Valtiottomuutta on ollut niin vähän olemassa, ettei sen pohdinta ole peruskoulussa relevanttia.
Jotta kirjoitustasi peruskoulun hyvinvointivaltiomyönteisyydestä (ja eräiden kommentaattorien käsitykset peruskoulun demari-indoktrinaatiosta) voisi pitää jonain muuna kuin löysänä huultenheilutteluna, niin kehottaisin hankkimaan (tyhjille) väitteille sisältöä esimerkiksi perustelemalla näkemys viitaten opetussuunnitelmiin tai katsauksella aineessa käytettyihin oppikirjoihin. Nyt lätinä peruskoulun turmiollisuudesta jää leijumaan ilmaan ideologisena libertaarilöpinänä.

Thomas Taussi

En tarkoittanut valtiottomuutta kokonaisuutena, vaan perusteena yksittäiselle yhteiskunnan osa-alueelle. Yhteiskuntaopin kirjassa todettiin, että hyvä yhteiskunta vaatii paljon valtiollista suunnittelua mm. koulutuksen kysynnän ja tarjonnan sekä työelämän tarpeiden suhteuttamiseen aivan kuin markkinat eivät osaisi tasapainottaa näitä intressejä. Oikeastaan kaikilla pakollisilla oppisisällöillä on vaihtoehtoiskustannus. Itse olin esimerkiksi lukioaikoina tosi kiireinen, ja olisin keksinyt hurjasti mielenkiintoisempia ja tulevaisuuteni kannalta hyödyllisempiä oppiaiheita materiaaleineen.

Käyttäjän ArvoPelttari kuva
Arvo Pelttari

Niin; tulkitsen siis asian niin, että mielestäsi koulun pitäisi opettaa libertaarisen ideologian mukaisesti yhteiskunnan toimintaa eikä vallitsevaa todellisuutta. Se on paljon vaadittu, mutta vaatia toki saa.
Ymmärtänet, että äärivasemmistolainen voi ajatella yhteiskuntaopin oppisisällöistä samalla lailla toiseen suuntaan ja hänelläkin on siihen ops:sta nousevia valideja argumentteja.

En ole kahdesta viime virkkestä eri mieltä, mutta opetussuunnitelmien sisältö ja tavat toteuttaa koulutus on toisen keskustelun aihe.

Thomas Taussi Vastaus kommenttiin #25

En tietenkään toivoisi, että meillä olisi yhden totuuden opetussuunnitelma, vaan yksityistäisin koulutuksen ja luopuisin keskusjohtoisesta opetussuunnitelmasta. Näin yksityiset opetussuunnitelmat saisivat kilpailla keskenään :)

Toimituksen poiminnat