*

Thomas Taussi Länsimaisen ajattelun juurilla

Valtion strategia on moraalin konkurssi

Suomen hallitus viitoitti tulevaisuusselonteon valmistelua, jonka teemana on "Suomen kestävä kasvu ja kansalaisten hyvinvointi 2030". Sen on tarkoitus olla kaksiosainen. Ennakointivaiheessa pyritään keräämään ideoita erilaisista malleista Suomen tulevaisuuden "suunnaksi". Strategiavaiheessa laaditaan tulevaisuusvisio ja toimintalinjaukset. Erikoisinta tässä on hallituksen ilmoittama kiinnostus blogeja ylläpitäviä kansalaisia kohtaan. Tämä on jo aktivoinut aktiivisia liberaaleja. Olli Makkonen antaa jo arvokkaita vinkkejä poliitikoille. Eräästä markkinatalousmyönteisestä blogista löysin myös konkreettisia yleisliberaaleja ehdotuksia valtion tehtävien karsimiseksi. Suosittelen lukemaan edelliset linkit. Näkisin myös, että muutos vaatii muutostarpeen osoittamista ja vanhan ajattelutavan epäkohtien tiedostamista ja kriittistä tarkastelua.

Hallitus on vihdoinkin avannut korvansa aktiivisille kansalaisille. Niin ilmoituksen saattaisi ainakin tulkita. Alkuun tämä kuulostaisi hienolta valtaetäisyyksiä poistavalta demokratialta, mutta mietitäänpä tarkemmin. Onko valtio valmis ottamaan vastaan heidän mielestään radikaaleja ideoita? Onko valtio valmis ottamaan ideoita, mikäli ne olisivat vielä vastoin eduskunnasta löytyvää konsensuksen niputtamaa, lievästi vaihtelevaa aaterypästä, jota ei voi edes vaihtoehtojen kirjoksi kutsua?

On syytä epäillä valtion halua käsitellä aidosti konsensuksesta poikkeavia ajatuksia, vaikka niihin olisi panostettu tieteellisestikin. Todennäköisemmin valtio ottaa tosissaan vain ideat, jotka mahtuvat konsensuskehykseen. Tämä konsensuskehys on hyvin valtiojohtoinen ja liberalismin vastainen. Tästähän kertoo jo tulevaisuusselonteon filosofia, taustaoletus, jonka mukaan kansakunta olisi yrityksen kaltainen ylhäältä alas strategisesti johdettava organisaatio. En voi olla ajattelematta viisivuotissuunnitelmia, mutta kyseessä on jokin vielä kauaskantoisempi, ilmeisesti sukupolvia sitova suunnitelma. Tämä ajattelu on tyypillistä kaikille valtiojohtoisille ihmisille Pohjois-Korean kommunisteista sosiaalidemokraatteihin ja kokoomuksen vasemmistosiipeen.

Ennen kaikkea valtiojohtoiset eroavat liberaaleista siinä, että heidän mielestään yhteiskunta on selkeän määriteltävän päämäärän omaava olio. Liberaalit taas näkevät, että yhteiskunta koostuu yksilöistä, joilla on omat uniikit päämääränsä. Kolmatta tietä ei ole. Vasemmistolaiset korostavat valtion roolia jonkinlaisena teennäisenä yhteisön korvikkeena. Näennäisoikeistolaiset "liberaalit" taas ajavat suunnitelmataloutta tekemällä valtiosta bisneksen. Nykymaailmalle ominainen julkisten talouksien kriisi on ennen kaikkea valtiojohtoisuuden kriisi, joka vaatii lääkkeeksi vähemmän valtiojohtoisuutta. Sitä varten konsensuskehystä täytyy joustaa herkemmäksi aidosti liberaaleille ajatuksille.

Yksilöillä voi olla tietysti keskenään yhteisiä päämääriä, joiden toteuttamiseen ei missään nimessä tarvita valtion apua. Yhteiskuntatieteilijät ovat määritelleet valtion väkivaltamonopoliksi, jolla on yksinoikeus pakkokeinoihin. Valtion toiminta rahoitetaan verottamalla yksityistä toimintaa. Kyseessä on siis nollasummapeli: valtion strategiset panostukset ovat pois ihmisten omista ja yhteisistä sopimuksenvaraisista hankkeista. Valtiojohtoiset ihmiset eivät näe tätä ratkaisevaa rajaa valtion ja muun yhteiskunnan välillä. Tai sitten he näkevät ja haluavat tietoisesti ja rehellisesti sanomalla uhrata yksilöitä kollektiiville, mutta heidät tunnetaan historiassa fasisteina ja muina tyranneina.

Strategian valitseminen on aina riskin ottamista. Strateginen asemoituminen tarkoittaa hajauttamisen sijaan erityistä panostamista ja erottautumista muista vaihtoehdoista. Jos yhteiskunta tekee strategisia valintoja verotetuilla resursseilla, se myös sitoo ihmiset kantamaan vastuuta jostain, mihin he eivät olisi henkilökohtaisesti sijoittaneet. Yksityisen toiminnan etu on siinä, että yksityiset toimijat tekevät omat strategiset valintansa. Jokaisella yksityisellä toimijalla on valta ja nopeampi reagointimahdollisuus muuttuvaan ympäristöön ja ideoihin. Tappiota tekevä yrittäjä joutuu välittömästi vastaamaan rahoittajilleen konkreettisilla toimilla. Valtiot ovat tässä tehottomia. Vuosikymmeniä valtiot ovat yrittäneet ratkaista finanssikriisejä samoilla malleilla, jotka ovat kerta toisensa jälkeen johtaneet samanlaisiin ongelmiin. Uusimpana esimerkkinä on Euroopan velkakriisi, jossa valtaosa poliitikoista ei hetkeksikään pysähdy miettimään, toimiiko tukipakettien kiskominen veronmaksajilta ongelmavaltioille ja pankeille sittenkään halutulla tavalla.

Herää myös moraalinen kysymys: miksi valtion täytyisi syrjäyttää yksilöllisiä ja yhteisöllisiä päämääriä pakottamalla muutamien ideoimia strategioita ja valjastamalla muilta pakkokeinoin kerättyjä varoja sellaiselle? Vastakohtana on yksityinen yritystoiminta, joka saa rahoituksensa vapaaehtoisesti ihmisiltä, jotka aidosti, pakottamattakin uskovat lupaaviin ideoihin. Yksityinen riskinotto ei sido koko kansaa, mutta palkitsee rahoittajat ja lopulta koko kansan innovaatioilla.

Ensi alkuun suosittelisin poliitikkoja ja valtion virkailijoita perehtymään muihinkin kuin julkisten tahojen tuottamiin raportteihin ja julkaisuihin. Suomessa on uutta lupaavaa ajatushautomotoimintaa, joka uskaltaa myös haastaa vallitsevia käsityksiä. Suosittelisinkin mm. Liberan ja Toivo ajatuspajan julkaisuja.

 

Keskustelu jatkuu myös Facebook-sivulla

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tekes tarjoa edelleen soveltaville tutkijoille nuoleskelijoiden paratiisin:

http://pinterest.com/pin/193021533999951352/

http://www.tekes.fi/imageserver/publishedcontent/f...

Ja visioitakin on Suomessa nähty. Tämä vuodelta 2006:

Visio 2013
*OSAAmiskeskukset ovat kiinnostava sijoittumiskohde KANSAINvälisesti toimiville yrityksille, tutkimuslaitoksille ja HUIPPUOSAAjille

Ohjelman kansalliset tavoitteet
*lisätä ALUEellisten INNOvaatioYMPÄRISTÖjen vetovoimaa KANSAINvälisesti toimivien yritysten, investointien ja HUIPPUOSAAjien saamiseksi ALUEelle

Uudet kansallisen tason strategiset valinnat
*Painopiste HUIPPUOSAAmisen hyödyntämiseen, kasvuun ja KANSAINvälistymiseen

Toiminta-ajatus
*INNOvaatiovetoinen kasvu perustuu yritysten ja tutkimuksen väliseen toimivaan ALUEelliseen ja kansalliseen yhteistyöhön sekä toiminnan KANSAINvälisyyteen.

ALUEtasolla toimijoiden yhteisenä tavoitteena on
*luoda ALUEille korkeatasoisia INNOvaatioYMPÄRISTÖjä ja lisätä niiden KANSAINvälistä tunnettuutta

Ohjelman toteuttamiseksi OSAAmiskeskukset
*aktivoivat olemassa olevia kehityskykyisiä yrityksiä kasvuun ja KANSAINvälisyyteen ja tehostavat julkisten ja yksityisten INNOvaatiopalvelujen käyttöä

http://www.kolumbus.fi/lauri.grohn/yk/teksti/ok.html

Käyttäjän JannePihlaja kuva
Janne Pihlaja

Toivo ajatuspajaa on syytä mainostaa. Sietäisi näitä julkaisuja lukevan myös sen tahon, joka on Toivo ajatuspajan alulle laittaneet.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Enpä juuri arvosta tuon kirjan kirjoittajia.

Thomas Taussi

Miksi ihmeessä? Mikäli Julkinen hallinto -julkaisusta on kyse, niin sen kirjoittajat ovat harviaisen järkeviä miehiä suomalaisiksi akateemikoiksi.

Thomas Taussi

Olen lukenut monta Harisalon kirjaa, ja pätevämpiä suomalaisia talous- ja yhteiskuntateorian teoksia saa etsiä.

R. Tyyne Kuusela

Tieteellinen neuvottelukunta

Puheenjohtaja:

Professori, VTT, dosentti

Martti Häikiö

Jäsenet:

PhD, professori Tuomas Forsberg
HT professori Risto Harisalo
FT, koordinaattori Kirsi Lumme-Sandt
VTT, tutkija Iivi Anna Masso
OTT, professori Tapio Määttä
OTT, VT, professori Jaakko Ossa
Professori Aimo Ryynänen
VTT, tutkimusjohtaja Heikki Räisänen
TkT, dosentti Hannu Yrjölä "

Jäsenistä vain Forsberg ja Mässy ovat miten kuten tunnettuja ja hekin pääasiassa eriailsista hölmöyksistä.

Eila Jokimaa

Se miksi liberaaleista tuli sosialisteja 1900-luvulla johtui jatkuvista talouskriiseistä, jotka johtivat toistuviin katastrofeihin. Valtiojohtoisuuden omaksuminen ei ollut sattumaa, vaan sille oli käsittääkseni selkeä tilaus myös kapitalistien puolelta jotka kärsivät epävakaasta taloudesta. Ainoa ajanjakso modernin kapitalismin historiassa ilman kriisejä sijoittuukin ajalle, jolloin valtion talouden sääntely oli voimakkaimmillaan toisen maailmansodan jälkeen. Niin sanotut neoliberaalit alkoivatkin tuona aikana kuvitella, että valtion sääntelyllä ei tee mitään ja lähtivät innoissaan purkamaan niitä mistä seurasi luonnollisesti lopulta uusi kriisi. Tietysti on huonoja tapoja reagoida talouskriiseihin, mutta kyse on todistetusti huonosti toimivasta talousteoriasta, ei varsinaisesti valtiojohtoisuuden ongelmasta itsessään. Sinä esimerkiksi tunnut kuvittelevan, että 2000-luvun talous toimii samoilla periaatteilla kuin 1800-luvun talous ja että päätöksentekijät yksityisellä sektorilla joutuvat aina henkilökohtaisesti vastuuseen tekemistään päätöksistä. Moderni kapitalismi on kuitenkin voimakkaasti hajauttanut päätöksenteon ja omistuksen toisistaan, minkä vuoksi yksityinen sektori ei usein toimi niin kuin oletat. Siksi sinä voit pelata toisten rahoilla kärsimättä lainkaan, vaikka otat hirveän riskin ja häviät. Tämä on merkittävä ongelma yksityisellä sektorilla, ei todellakaan vain julkisella.

Thomas Taussi

Kun pidemmälle tarkastellaan, talouskriisien syiden joukko on melko rajattu. Usein kyseessä on esim. epäsymmetrinen informaatio, joka voi syntyä mm. rahapoliittisesti inflatoimalla ja välittymällä korkotasoon, kannattavuuslaskelmiin, riskinottopäätöksiin jne. Talous toimii pitkälti samalla tavalla kuin aina ennenkin, mikäli ihmisen toiminnasta on kyse. Aika on saattanut vain tuoda erilaisia instituutioita ja esim. rahoitustuotteita.

Et oikein ota huomioon yksityisen ja julkisen sektorin eroa, sillä yksityisellä puolella ketään ei veroteta. Kenenkään rahoilla ei pääse leikkimään vastentahtoisesti. Omistaja tai omistajat voivat palkata varainhoitajat ja johtajat tietäen siihen liittyvistä riskeistä. Omistajalla on oikeus irtisanoa palkkaamansa valtuutettu. Valtion kansalaisena sinulla ei ole valtaa irtisanoutua käytännössä poliitikkojen päätöksistä, mm. Euroopan kriisimaiden tukemisesta. Äänestäminen vaaleissa ei ole mikään konkreettinen irtisanoutuminen, vaan toiveen esittäminen useimmiten kuuroille korville.

R. Tyyne Kuusela

Maailman valuuttajärjestelmä on ollut tyhjän päällä vasta 40 vuotta.

Taloudelliset lait eivät seuraa "ihmisen ominaisuuksista", vaan ennen kaikkea teknologian ominaisuuksista.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Maailman valuuttajärjestelmä on ollut itseasiassa tyhjän päällä jo ainakin 4000v,jos nyt ihan tarkkoja ollaan..

ja se tulee olemaan jatkossakin tyhjän päällä.

Wille Kuusinen

Yhteiskunta, valtio tai hallitus ovat käsitteitä. Edellisiä käytetään poliittisessa keskustelussa abstraktioina joko suomen kansasta tai päättävistä valtioelimistä. Päätöksiä tekeviä valtiollisia instituutioita ovat Suomessa mm. valiokunnat, valtioneuvosto sekä tasavallan presidentti.

”Valtiojohtoiset” ihmiset, eli ilmeisesti valtaosa suomalaisista käyttävät mielestäsi edeltäviä käsitteitä väärin;

” valtiojohtoiset eroavat liberaaleista siinä, että heidän mielestään yhteiskunta on selkeän määriteltävän päämäärän omaava olio.””

Käytät itse sanaa ”valtio” siinä merkityksessä, missä sen ylempänä määrittelin; abstraktiona päättävistä valtioelimistä.

”Onko valtio valmis ottamaan vastaan heidän mielestään radikaaleja ideoita?

”On syytä epäillä valtion halua…”

”…valtio ottaa tosissaan vain ideat…”

Onko mahdollista, että valtiojohtoiset ihmiset käyttävät sanoja täysin samassa merkityksessä, kuin sinäkin – käsitteinä? En usko, että sanan "valtio" käyttö eroaa esimerkiksi sanan Jumala käytöstä. Itse en ateistina pidä Jumalahypoteesia uskottavana, mutta en kiellä käsitteen "Jumala" olemassaoloa. Käsite Jumalasta ja valtiosta elävät niin kauan kun ihmiset käyttävät niitä. Se, onko käsitteiden Jumala tai valtio käyttö pragmaattista - on toinen asia. Mielestäni molemmat kuvaavat erinomaisesti jotain, mitä joko on, tai mitä jotkut ihmiset luulevat, että on.

” Nykymaailmalle ominainen julkisten talouksien kriisi on ennen kaikkea valtiojohtoisuuden kriisi, joka vaatii lääkkeeksi vähemmän valtiojohtoisuutta. Sitä varten konsensuskehystä täytyy joustaa herkemmäksi aidosti liberaaleille ajatuksille.”

Historiantulkintana edellisellä kappaleella on surullisen vähän arvoa. Julkisten talouksien kriisi ei johdu ”valtiojohtoisuudesta”, vaan huonosta valtiojohtoisuudesta (ellet lainausmerkeillä huonoon viitannut) ja yksityisten markkinoiden ongelmista.

Näennäisesti loogisen diskurssisi (A>B>C) ongelma on lauseiden välisten yhteyksien heikkous; valtion roolin vähentäminen ei ole ”lääke” talouden heilahteluihin, päinvastoin: valtion roolin heikentyminen ja sääntelyn vähentyminen on vuosikymmenien aikajänteellä yksi laajasti hyväksytty selittäjä nykyisen kriisin alullepanijoista.

Siksi 1970-luvulta eteenpäin jatkunutta finanssialan kehitystä on helppo kutsua ”aidosti liberaaliksi” (mm. Bretton Woodsin alasajo Nixonin hallinnon aikana). Tällä hetkellä tieteellinen etujoukko keskustelee rakentavasti maltillisen sääntelyn tarpeellisuudesta ja laajuudesta, lukuun ottamatta itävaltalaista vaihtoehtoiskoulukuntaa. Itävaltalaisia teorioita ei tällä hetkellä - muutamaa marginaalista poikkeusta lukuun ottamatta – pidetä edes osana taloustieteellistä paradigmaa ja tähän on olemassa selkeät syyt.

Thomas Taussi

Onko joku ongelma, jos käytän valtiota abstraktiona enemmistön mielivallasta, joka realisoituu väkivaltamonopolin toimintana syrjäyttää vähemmistöjen yksilönvapauksia? Yhtä lailla puhutaan, että hallitus päättää jotain, vaikka kyse on ihmisistä hallituksessa. Kyse on vain retoriikasta ja semantiikasta.

"Julkisten talouksien kriisi ei johdu ”valtiojohtoisuudesta”, vaan huonosta valtiojohtoisuudesta (ellet lainausmerkeillä huonoon viitannut) ja yksityisten markkinoiden ongelmista."

Itse näen, että valtiojohtoisuus itsessään on uhka, joka altistaa huonolle valtiojohtoisuudelle. Vastustan tyranniaa, koska en usko hyvien, lempeiden ja altruististen hallitsijoiden jatkumon olevan realistinen skenaario. On myös lukuisia tieteellisiä perusteluja sille, miksi demokratia ja vallan keskittäminen johtavat helpommin huonoon valikoitumiseen ja valinnanmahdollisuuksien vähenemiseen, ellei sitten oikeasti rakasta eturyhmäpolitiikkaa, valtasuhteisiin perustuvia tulonsiirtoja, rajoituksia ja yhtenäiskulttuurin pakottamista. Julkisen valinnan koulukunta, peliteoria sekä instituutioita tutkivat traditiot ovat tuoneet näitä löytöjä ilmi, mutta taloustieteen perusopuksissa ne kuitataan vain lyhyillä typistetyillä kappaleilla julkisen valinnan epäonnistumisesta.

Yksityiset markkinat eivät myöskään ole irrallaan tyhjiössä, jotta voitaisiin sanoa vain yksityisten markkinoiden epäonnistuneen. Sekataloudessa yksityiset markkinat sopeutuvat kannustimiin, joita julkinen valta yhä enemmän määrittelee. Jos esimerkiksi valtio lupaa asettua takaajaksi tai ostaa velkakirjoja, yksityisten toimijoiden on kannattavaa myöntää lainaa heikon todennäköisen maksukyvyn omaaville tahoille, mikä ei vapailla markkinoilla olisi kannattavaa.

"Siksi 1970-luvulta eteenpäin jatkunutta finanssialan kehitystä on helppo kutsua ”aidosti liberaaliksi” (mm. Bretton Woodsin alasajo Nixonin hallinnon aikana)."

Katsot aika kapeasti ja lyhytnäköisesti. Et näytä hahmottavan, että valtioiden valuuttamonopolit ovat jo itsessään kategorisesti epäliberaaleja, koska ne eivät ole markkinoiden aikaansaamaa yksityistä rahaa. Yhdysvaltain keskuspankin perustaminen vuonna niinkin "kauan" aikaa sitten kuin vuonna 1913 kartellin kaltaiseksi eturyhmäelimeksi oli merkittävä askel maailman rahatalouden epäliberalisoitumiselle.

"Tällä hetkellä tieteellinen etujoukko keskustelee rakentavasti maltillisen sääntelyn tarpeellisuudesta ja laajuudesta, lukuun ottamatta itävaltalaista vaihtoehtoiskoulukuntaa."

Mikä on maltillista sääntelyä? Onko se nykyiseen sekatalouteen verrattuna vieläkin sosialistisempaa vai? Kyllä itävaltalaisten lisäksi on olemassa mm. friedmanin seuraajia, julkisen valinnan koulukunnan edustajia sekä liberaaleja uusklassisen taloustieteen edustajia, jotka olisivat valmiita näkemään paljon nykyistä vähemmän säännellyn talousjärjestelmän.

"Itävaltalaisia teorioita ei tällä hetkellä - muutamaa marginaalista poikkeusta lukuun ottamatta – pidetä edes osana taloustieteellistä paradigmaa ja tähän on olemassa selkeät syyt."

Tiedän tämän. Mitä sitten? Itse perustan mielipiteeni siihen, mitä pidän vakuuttavana. En siihen, mitä joku enemmistö tai julkisuudenkipeät "asiantuntijat" pitävät ihailtavana saadakseen julkisuutta lausumalla asioita, joita ihmiset haluaisivat kuulla.

Toimituksen poiminnat